Jukka Kokkonen

Halkeama tuolissa

vieraat elämänmuodot saapuvat sitä kautta

aamuyön silittäjät

valossa olet yhtä vuosisatojen kanssa

osa jotain korkeampaa voimaa, osa jotakin ihanaa

Tyrkytät älyä vaikka tarvitaan viisautta

hyvissä aikeissa kylvät pahan siemenet, minne menet

Maitomaisen sumun hälvetessä

tulevat yhteiset ystäväsi

ja sytyttävät kirkkaan lampun pääsi päällä

ja toisen sisälläsi

alat vihdoinkin ymmärtää

rajallisuutesi

ja että keskenkasvuisuudessasi

tulet vain tuhonneeksi kaiken tieltäsi

Aviomiehen velvollisuudet by Jukka Kokkonen

Oli tuoksuva yö kun me laskeuduimme laaksoon

niin tuoksuva yö

niin hyvä yö

Nainen tuli pimeän turvin

ja ihana nainen tulikin!

Elä kanssani näillä turpeilla soilla

ahdistu kanssani näillä hyllyvillä soilla

ahdistu kanssani, anna pelolle valta

Kunnioita erämaata, elämää myrkyllisissä metsissä!

Nainen tuli pimeän turvin

ja ihana nainen tulikin!

Oli tuoksuva yö kun me laskeuduimme laaksoon

niin tuoksuva yö

niin hyvä yö

Seison rannalla iso kivi sylissäni

sirkat kilvan sirittävät

tunti ukkosen jälkeen puiden alla sataa edelleen

Aina uskoin: hän on jossakin

ja aina jäin ypöyksin

Pinnan alta kutsuu hän

vasta nyt sen ymmärrän

hän haluaa minut

ja minut hän myös saa

Minulla oli unelmia

yksitellen ne kuihtuivat vain pois

ja nyt olen vanhempi

olin niin heikko, minussa ei ollut miestä

Olenko nyt yhtään vahvempi?

Aina uskoin: hän on jossakin

ja aina jäin ypöyksin

Pinnan alta kutsuu hän

vasta nyt sen ymmärrän

hän haluaa minut

ja minut hän myös saa

Seison rannalla iso kivi sylissäni

kaikki on selvää nyt

kaikki on selvinnyt

…lehtimetsä kirkuu…

Olit minun kerran kauan sitten

tai ainakin näen sen nyt näin

olinko silloin edes jälkeen lemmentöitten

hetken ajan, maatessamme vierekkäin

sellainen, mitä toivoit

sellainen, jonka palavasti tahdoit

jännittävä, hieman paha poika?

Vähitellen haaveet surkastuivat

syytöksilläni sinut musersin

perkeleeni sisällesi uivat

tuskani rintaasi pusersin

en koskaan tullut kysyneeksi

ja niinpä paljon epäselväksi jäi

asunnossa puhumattomuus

Yhteisymmärryksen vallitessa

eroamme ikiajoiksi

tai pariksi tunniksi

kaikki on taas kerran lopussa

ei ole enää tulevaisuutta

kunnes pyydetään anteeksi

Viivyttelemättä viskaamme sormuksemme jokeen

suoritamme julman ihmiskokeen

syöksymme taas maahan

pääsemmekö enää lentoon uudestaan

ja paljonko olemme valmiit uhraamaan?

Rakkauden puukko rintaan pistää

en enää tiedä mitään muusta, mistään

jätän murhaviestin jääkaapin oveen

lyön lemmen tikarin rakkaani poveen

Ensilän pellot by Jukka Kokkonen

Koko ranta kaljuksi vaan

ei näy joki, eikä kerrostalotkaan

metsä haittaa maisemaa

luonto häiritsee luonnosta nauttijaa

Katson ihmisen kekseliäisyyttä

ja hämmentyneenä haukottelen

tai järkyttynythän minä oikeasti olen

pöyristynyt ja vihainen

Kuljen pois varjojen kautta

varoen valoon astumasta

parempi että pidän suuni supussa

kuljetan metsän eläimiä takkini hupussa

Tärkeä epäonnistuminen

psykofyysinen pahoinvointi

ja joka vuosi kun avasin suuni

sieltä kaatosatoi mölisevä monsuuni

En halua enää teeskennellä

en halua enää työskennellä

vihdoinkin tieltäni poistuivat esteet

pulautin pihalle jäähdytysnesteet

Katson aivojeni hiekkarantaa

kumitettu maisema

näkyvyys kahdeksan kilometriä

kulta, liukenen näihin ääniin

Pelataan koulun kentällä, nilkat ja polvet hellinä

tytöt katsovat vierestä, niitä härnätään aina välillä

sitten kotiin kauhealla kiireellä

katsomaan Englannin liigaa tv:stä

Kevin Keegan ja Kenny Dalglish, lapsuuteni sankarit

saunan jälkeen Avara luonto ja jääkylmä limppari

mennään Kaliforniaan, siellä kasvaa maailman suurin puu

Se taianomaiselta tuntuva aika

kun jokainen kerta on ensimmäinen

Välitunnilla viileinä, nurkan takana röökillä

isot pojat kertoivat, perehdyttivät, opettivat

että tytöt tykkää kun käden työntää housuihin kesken pussailun

Se taianomaiselta tuntuva aika

kun jokainen kerta on ensimmäinen

Istun ikkunan ääressä uneliaana iltapäivänä

alkaa olla jo syyskesä, lasten huudot kuuluvat etäältä

Vaappuvat vanhukset, koivujen lahkeet

tuonelan ruuhkat, tuonpuoleinen liikenne

täällä ovat kaikki, jotka eivät kuulu mihinkään venemaksuluokkaan

linturuhtinaat ovat täällä näyttävissä samettitakeissaan

Valo muodostaakin kolme varjoa

ja suusi on täynnä pitoisuuksia

ja hampaita, kamalia hampaita

rakastan suutasi tässä aurinkoisessa hotellissa

luona kuusiokulma-avaimen

Oletko valmis viettämään ikuisuutesi kanssani?