Jukka Kokkonen

Tuolla suolla, vastarannalla

kulkee joitain tummia hahmoja

ne voisivat olla me jossakin rinnakkaistodellisuudessa

jossakin toisessa ajassa

Olin aivan toivoton tapaus

minulle myönnettiin vastuuvapaus

sitten sinä ilmestyit

uusi, puhdas energiamuoto syntyi

vaikka väittävät ettei niin tapahdu

Sinä minut täysin tärvelit

hyvin pahoinpitelit

ja ylenpalttisesti hellyyteesi hukutit

Rakkaudesta sanoit: ”Usko pois”

ja onnekseni minä uskoin pois

sinä tulit jostakin lettosuolta ja suljit syliisi

sinä otit minut hoivaasi

turvaan ja huolehtiaksesi

sinä otit minut huostaasi

Sinä runtelit ja rusikoit

riepottelit ja raastoit

hävisivät pelot, huolet

hyvät puolet esille lapioit

sinä otit minut hoivaasi

turvaan ja huolehtiaksesi

sinä otit minut huostaan

sinä tulit suolta luokseni

ja otit minut huostaasi

Koiran kanssa kuljetaan jäisiä polkuja

salaisessa paikassa

metsä meidät piilottaa syvälle peittoonsa

hellään huomaansa

Kirkas valo välkähtää

puissa jalokiviä

opaaleja oksilla

kimmellys kuulas, valkoinen

kaikkine sävyineen

meidän on

Vähitellen alan ymmärtää näitä metsiä

kun alkaakin jo hämärtää

ja äkkiä

ei aikaa olekaan enää

yhtään jäljellä

ei hetkeäkään

Kirkas valo välkähtää

puissa jalokiviä

opaaleja oksilla

kimmellys kuulas, valkoinen

kaikkine sävyineen

meidän on

- metsässä ajattelen kuolleita ihmisiä

- ajattelen metsässä kuolleita ihmisiä

- ajattelen kuolleita ihmisiä metsässä

Kirkas valo välkähtää

puissa jalokiviä

opaaleja oksilla

kimmellys kuulas, valkoinen

kaikkine sävyineen

meidän on

Metsän puut harvakseltaan paukkuvat, muuten hiljaista

tyttö kahlaa lumihangessa pois nuoruudestaan

keittiössä joku hämmentynyt haukkaa raakaa perunaa

siivekäs ystäväni nukkuu jo, älkää häiritkö hänen untaan

Maailmankaikkeudenkansalainen

eksoottisen aluksensa jätti invapaikalle

parkkipirkko kiinnostui, vierelle ui, epäkohtaan puuttui

kirjoitti lapun humanoidille

Tyyppi avaruudesta tai tulevaisuudesta

moukkamaisuudesta hölmistyi, jopa järkyttyi

Vääriin päämääriin juoksuun lähtien

maailmojen ääriin, tuoksuun tähtien

haen sinut kotiin takaisin

Pysäköinninvalvoja oli saatananpalvoja

ja muutenkin sangen haastava ihminen

Vääriin päämääriin juoksuun lähtien

maailmojen ääriin, tuoksuun tähtien

nouset termosfääriin luo astronauttien

maisemista ja tunnelmasta nauttien

Pysäköintivirheestään piittaamatta päättäväisenä

lähti jäljittämään kontaktihenkilöään

Tehtäväni täällä kohta ohi on

planeettanne päällä elää kansa onneton

viisauden virkkoi olento sukupuoleton

ihmiskunta ei ollut kiinnostunut

Vielä viikko sitten asuin Ruotsissa

olin yhdyntöjen ylimmäinen pappi

tiennyt en että aikani parrasvaloissa

pikkuhiljaa alkoi olla kortilla

Valta ylpistytti lopulta minutkin

sumensi pään, sekoitti ja juovutti

unohdin täysin olla varuillani

ja se maksoi ainoastaan henkeni

Yökerhojen yksinäinen valtias, kuninkaallinen

saalistaja kalpeakasvoinen

suuri ajattelija ja näkijä

sänkykamarien sateentekijä

Elin teidän ihailustanne ja teidän ihailullenne

olin teille vertaisenne

lähes ihmisenkaltainen, olento ylimaallinen

Hallitsija yksinkertainen, rattopoika keskinkertainen

mutta silti ainutkertainen

Vielä viikko sitten asuin Ruotsissa

olin hallitseva uros laumassani

tuttu näky useissa pintapaikoissa

vaanin saalista, seuraavaa uhria

Olin keikari, sukkela suustani

kova poika melskaamaan kuin myös tolskaamaan

sadat naiset siemenelläni saastutin

rojut ränniin ruikin, luikin livohkaan

Hänen ylhäisyytensä hovinsa ympäröimänä

huomion keskipisteenä

haareminsa liehitellessä, kehuessa, mielistellessä

joku puukon pistää selkään

Minut yllätettiin housut kintuissa

raukkamaisesti kun jaoin rakkauttani

minut syrjäytettiin, syöstiin vallasta

hymy hyytyi naistennaurattajalta

Elin ainoastaan tähtenne, kaikkeni annoin vuoksenne

ja tämäkö on kiitos?

Petturuutenne tuntuu pahalle

peruspäivärahalle taidan tippua, pelkään

Vielä viikko sitten asuin Ruotsissa

Suotta uhrasin itseni, ei kukaan itke perääni

ei kukaan paskan(kaan) vertaa

ei kukaan kehu vuolaasti, ylistä lahjakkuuttani

(ei kukaan jää kaipaamaan)

Poloinen poikamiesreppana, ressukka ja raukkaparka

aivan yksin maailmassa

vailla naisen rakkautta, lämpöä ja huolenpitoa

Osa minusta on piiloutunut valepukuun

se tulee vain öisin esille

eikä silloinkaan pidempään kuin se on hyväksi näkevä

mikä sopii hänelle, ei välttämättä sovi minulle

tai ehkä minä uneksin palaavani takaisin

pienenpieni poika leikkii mollamaijalla

hylkäsi legot ja kuormurit

Osa minusta ei aio riisuuntua tässä makuuhuoneessa

se on se osa minusta jota et tiedä olevan

tai ehkä saatat aavistaa mutta et voi olla varma, etkä koskaan olekaan

ehkä minä uneksin palaavani takaisin

pienenpieni poika leikkii mollamaijalla

hylkäsi legot ja kuormurit

Laittoivat lempiruokaasi

mutta siltikin lähdit

kahvi sai sinut palelemaan

käytöstä poisjääneet sanonnat

joita he haukottelivat

eivät riittäneet enää ensinkään

Pitäkäämme hiljainen hetki hänelle

hän ei enää koskaan palaa luoksemme

Kymmenessä minuutissa

puoli tuntia liikaa

liikaa höykäsen pöläyksiä

vaikka tekivät kaikki temppunsa

sinä olit jo puolimatkassa

tuntien irrallisuutta viimeinkin

Pitäkäämme hiljainen hetki hänelle

hän ei enää koskaan palaa luoksemme

Olit aina valmis lähtemään

hevonvitunvittuun täältä

mietin: missähän olet tällä hetkellä?

Oletko ulottuvuuksien välissä?

En pysty näkemään paljailla silmillä

häiriö kuvayhteydessä

Pitäkäämme hiljainen hetki hänelle

hän ei enää koskaan palaa luoksemme

Täälläpäin on enemmän pölyä

olen jonkinlaisen pilven sisällä

tätä odotin koko elämäni

minusta on tullut enkeli

Kätesi kurkottaa vasten taivasta

sinä olet pimeää ainetta

olemme olemassa

vain jossakin toisessa ajassa

Ja vaikka sinäkin olet alakuloinen

aina sydämellinen ja suloinen

oma kultaseni, pikku muru

sinussa asuu alituinen suru

Lyseon katolla

istumme sammalmatolla

en kerro sinusta kenellekään

tämä salaisuus pidetään yhteisenä

Tänä yönä muistamme kouluruokalan

vetiset perunat ja sitkeät lihapalat

suussa maistuu yhä aurinkoraaste

yllämme tähtien valosaaste

Kätesi kurkottaa vasten taivasta

olemme olemassa

vain jossakin toisessa ajassa

Suutelet minua ja nouset seisomaan

ylioppilaslakissasi, kauniina

sitten astut syliin

katon reunan yli

Olin jännä poika, josta tuli kumma mies

tai ehkä ei sittenkään mies

äidinmaidossa jo sain perpleksiiniä

yliannostuksen ihme-eliksiiriä

Leikin sarvijaakoilla ja tukkimiehentäillä

annoin linnun tehdä pesän takin taskuuni

olin vakuuttunut makkaran kasvavan puussa

ja että ulkomaanmatka on käynti Hiukassa

Minulle kerrottiin, että en ole kunnossa

vaikka en tunne niin ollenkaan

olen virheellinen, rikki, sirpaleinen

jotenkin väärin päin, poissa paikoiltaan

johonkin kiinni jäin, syrjäydyin

ehkäpä tietävät, ovat paremmin perillä

Pidän puhelimen kiinni, en avaa nettiä

en pese itseäni, hiki haisee hyvältä

olin aivan liian kauan aivan liian hiljaa

nyt huuto tulee syvältä

Minulle kerrottiin, että en ole kunnossa

vaikka en tunne niin ollenkaan

olen edelleenkin lapsenkengissäni

elämännälkäinen viisitoistavuotias

Mitä ne puhuvat? Että aikuinen!

Ehkäpä tietävät, ovat paremmin perillä