Jukka Kokkonen

Kyllä, kyllä suurimmaksi osaksi

puhun omalla äänelläni

vaikka järkeni valon sammutin

itseni nurkkaan maalasin

Tiedossa on upea kesä kuun takapuolessa

mittaamattomasti marmelaardia ja tausta-ajatuksia

Vuosia sitten perheemme avasi lippaan

taikalaatikon täynnä turhaa toivoa

Asiaton oleskelu kielletty - ja asiallinenkin!

kaikki monimerkityksellisyys hämmentää

elämään epätyytyväisyys jää

Vuosia sitten perheemme avasi lippaan

laatikon täynnä lohduttomuutta

halvaannuttavia muistoja toteutumattomista haaveista

paremmasta elämästä, huomisesta

lippaan täynnä vääjäämätöntä kipua

häpeällisiä epäonnistumisia

Tämän planeetan pimeä pinta imee itseensä kaiken säteilyn

1000 univiestiä lähetät joka ikinen jumalan yö

Kutsut minua viettelevästi

kaukaisesta avaruudestasi

luoksesi sinne pääse en

enhän ole pääskynen

En pysty rikkomaan tätä kirousta

Hampaani palavat

olen täynnä vihaa ja myrkkyä

ylpeästi keskinkertainen

patoan kaiken sisääni

näen jotain, mitä siellä ei ole

väri, muoto ja taajuus muuttuvat

en tiedä, mitä minulla on

mutta tiedän, mistä sitä saa lisää

Täällä vainioiden keskellä

koirat ja linnut, kaikki väärinpäin

naakkaparvi taivaalla

ja jokin metsään karannut koe-eläin

kolme kuollutta asiaa

minun rintani päällä raskaina ratsastaa

kolme kuollutta asiaa

rinnassani roihuaa

Kuinka voi ajatella sellaista, mitä ei tiedä edes?

Kuinka voi tehdä jotain sellaista, joka tyystin selvästi väärin on?

Olet antanut minulle niin paljon

että aion ottaa vielä vähän lisää

murhaaja on kotonani

ja paholainen naapurissani

Täällä vainioiden keskellä

koirat ja linnut, kaikki väärinpäin

naakkaparvi taivaalla

ja jokin metsään karannut koe-eläin

kolme kuollutta asiaa

minun rintani päällä raskaina ratsastaa

kolme kuollutta asiaa

Hampaani palavat

olen täynnä vihaa ja myrkkyä

olet kiehtova tyttö

joskus toivon, että olisin valinnut toisin

Herra, kulje lävitseni ja piinaa minua kivullasi

näytä tie, vaikka väkivaltainen

en pysty olemaan kanssasi

tässä tuulessa

Täällä vainioiden keskellä

koirat ja linnut, kaikki väärinpäin

naakkaparvi taivaalla

ja jokin metsään karannut koe-eläin

kolme kuollutta asiaa

minun rintani päällä raskaina ratsastaa

kolme kuollutta asiaa

minut musertaa

Kalevin päässä on kirsikkapuu

se suuna päänä höpöttää ja hosuu

ja kesäyön sinessä

nainen käveli sisälle peiliin

Kesän heleys ja yltäkylläisyys

ruohonleikkurin kaukainen unettava ääni ja hyönteiset

Riisut sateesta märät vaatteesi sängynpäätyyn

ja aistit maan säteilyn

sanot: "Näillä sukilla on viidentoista vuoden takuu."

Aion antaa sinulle vielä mahdollisuuksia

Nämä kesäkuun alun koleat päivät

kun on outoa ja jotenkin pahaenteistä

jokin viileämpi syy, kylmempi tarkoitus

saa meidät kävelemään metsässä kengittä

Täällä saattaa vielä olla palasia hänestä

ehkä löydämme, jos jaksamme etsiä

hän saattaa levätä tuon suppalammen pohjassa

ajasta pois irronneena

Hän saattaa istua tuon valtavan vaahteran oksalla

kuin kapteeni aluksensa kokassa

hän saattaa olla oikeastaan missä tahansa

näkyvillä tai piilossa

Olen odottanut jo sata vuotta vähintään

metsän salaperäisyys ei katoa mihinkään

ja kun heräät, me aamu-uinnille lähdetään

Ohikiitävän silmänräpäyksen

me olemme miltei onnelliset

asetan peilit vastakkain ja sinä astut sisään

Olemme valmiit siirtymään seuraavaan osoitteeseen

jätämme jälkeemme niin vähän kuin mahdollista

kaikki yöt ja aamumme, joku muu saa ne

joku, joka niitä enemmän tarvitsee

Olen odottanut jo sata vuotta vähintään

metsän salaperäisyys ei katoa mihinkään

ja kun heräät, me aamu-uinnille lähdetään

Lohduton kesä

lopen kyllästynyt olemaan rikki ja sekaisin

minulla ei ole koskaan ollut

enkä ikinä tule saamaan

Tiivistelmä muistoista

hajotetussa huoneessa

kuoriutunutta ihoa

pölyä tarttunut kiinni pintoihin

Valmistelen annoksen

kuljen aamutakissa yli vallihaudan

surullinen kuningas

pohjattoman surullinen

Bensa-aseman takana toinen kaupunki

haalea, naismainen

yritän saavuttaa sitä aamulla

Nyt tarvitaan suurempi sydän

ja tarvitaan myös suurempi pää

nyt tarvitaan enemmän myötätuntoa

enemmän pyyteettömyyttä

Ja vaikka elämä yrittää katkeroittaa

alimmastakin alhosta suunta ylös osoittaa

vaikka sivaltava sana mielen pahoittaa

tiheimmänkin pimeyden valo lopulta voittaa

Älä anna periksi, älä luovuta

anna aurinkosi leiskua ja roihuta

sinun ja minun on valta, voima, kunniakin

koskaan ei antauduta

Ja vaikka elämä raatelee ja haavoittaa

yön synkin epätoivokin haihtuu kun aamu koittaa

mustimmankin pimeyden valo lopulta voittaa

aina

Mummo kiikkutuolissaan punoo juoniaan

puhtaimmillakin pulmusilla on jauhot pusseissaan

hän tuntee omat taskunsa paremmin kuin kukaan muu

hän keittää sulat tinat, juojalla omavastuu

poikansa, kakki-Pena, räjähtää Centrumin katolle

paskamainen loppu, jopa henkipatolle

kiiltonahkakengät kynnettömissä käsissään

pelkäämättä yhtään ulostamisen ääntä

humalassa, Saatanan kanssa pitävät metakkaa

järjestelevät eräajon ylläpitoa

ruikuli raikuli, huuto se raikuvi yöhön kiihkeänä

ja viereisen hotellin johtajakin yhtyy kuoroon mölinällään

Ja mummo kutoo sukkaa valtavilla hohtimillaan

hän hallitsee koko kaupunkia

ja autistiset naapurit eivät osaa pelätä

että kellarissaan on kuolaava hullu kettingeissä

tänään minä laitan itseni likoon, pesuvedessä pulikoin

aion tulla paremmaksi, aion tulla teillekin

kun murtaudun ulos loukostani mikään hälytyskello ei soi

tänään minä aion ottaa paikkani tässä yhteiskunnassa

on vuoroni, viimeinkin minun vuoroni hoitaa eräajon ylläpitoa

tänään minä aion ottaa paikkani tässä yhteiskunnassa

on vuoroni, viimeinkin minun vuoroni hoitaa eräajon ylläpitoa

Sukellus syvälle kasvillisuuteen

aikojen alkuun, lapsuuden loputtomiin kesiin

matkalla pyörteilevässä virrassa

humina metsien ikuisissa tammissa

Ole hiljaa, älä nosta päätäsi muistojen seasta

riittää kun muistan hiustesi värin

sinun puheesi kuuluu vieläkin päässäni

ota se pois, ole niin kiltti

ota se ääni pois

Unessa minä tulen sinun viereesi

vedän peittoa paremmin

ja liu’un takaisin

Sukellus syvälle kasvillisuuteen

aikojen alkuun, lapsuuden loputtomiin kesiin

matkalla pyörteilevässä virrassa

humina metsien ikuisissa tammissa

Heinikossa, korkeassa heinikossa

sinä et ole mukana

tämä on toinen juna

Oikealla alhaalla on hankalaa

mieli tyhjäkäynnillä

ei ole ketään, kenelle syöttää vasempaan lapaan

ei rantaa päällä maan

Kahvissa häivähdys syyllisyyttä

tekeydyn itsekseni

aamun viiltävässä valossa

auringonsäde raollaan olevasta ovesta

Oletko menossa vai tulossa?

Äkkinäinen pelon tunne

joka päivä on joku päivä

Taas täällä

moniselitteisesti seisoo sateessa

surun piinaama

elämän perseraiskaama mies

…katoaa jäljettömiin…

Vaellamme pölymyrskyyn

aurinko katoaa taivaalta

ei näe mitään eteen, ei taakse

hiekka kaiken peittää, sokaisee

Nauru äkkiä kurkkuun kuivuu

me menemme ja tiedämme

sanot että sinä pärjäät kyllä

kokenut ulkoilmaihminen

Viime yönä maailmankaikkeus tuli luoksemme

ja lopultakin tapasimme avaruusveljemme

he toivat viisauden mukanaan uniimme

se meille lahjaksi annettiin

Uuden ajan kynnyksellä ihmislapset ihmeissään

avaruuden äärellä hiihtokansa hämillään

koiranomistajat käärmeissään, paliskunnan poromiehet raivona ilosta

suunnitelman muutos saa kaikki suunniltaan