Kokotit, poseeraavat naiset postikorteissa, olivat todellinen muoti-ilmiö 1800-1900-luvun vaihteessa, kertoo FT Harri Kalha. Sanan "muoti-ilmiö" voi oikeastaan ymmärtää kahdella tavalla: yhtäältä ilmiö oli muodikas, toisaalta kuvat ilmensivät, levittivät ja loivat muotia. Kokotit olivat myös tavallaan aikansa mediapersoonia, eikä varmaankaan ole sattumaa, että sellaiset nykyajan ikoniset naiset kuin Madonna tai Lady Gaga leikittelevät esiintymisessään kokottikuvaston kanssa.

Poliitikon valta, omistajan valta ja maailmanparantajan valta ovat muutamia esimerkkejä vallankäytöstä, jota Kalle Haatanen pohtii tällä viikolla ohjelmassaan. Haastateltavana on YTT Sari Kuusela.

Lapsuus ja talous sekä niiden suhteet ovat vaikea tutkimuskohde, toteaa kulttuuriantropologi Minna Ruckenstein. Ajattelemme helposti ja romanttisesti, että niillä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Toisaalta arki kertoo muuta. Tavaroiden mankuminen, niiden vaihtaminen sekä niihin investoitu raha muodostavat verkoston, jossa lapsuutta ja taloutta ei kerta kaikkiaan voi erottaa toisistaan.

Fasismin lumoa ei kannata etsiä vain takautuvasti ja ajatella toisen maailmansodan hirveitä lopputuloksia. Jotta voisimme ymmärtää paremmin, mitä tapahtui, on luotava tarkka katse ajan yleisille esteettisille ja intellektuaalisille virtauksille, kertoo prof. Tarmo Kunnas. Euroopan katsottiiin olevan jonkinlaisessa aallonpohjassa - puhuttiin "euroopplaisesta väsymyksestä". Siksikin erilaiset vitaliteettiä ja elämäntahtoa lisäävät esteettiset ratkaisut olivat tärkeitä. Italialaisesta futurismista oli kuintekin pitkä matka saksalaiseen naturalismiin, ja niinpä nämä rappiotaiteen ilmentymät ehdittiin valjastaa moneen käyttöön

Miten suomalaisuutta on määritelty suhteessa eurooppalaisuuteen? Mitä kohti Suomi kurottautuu? Mistä meillä vaietaan? Mm. näitä pohditaan kirjassa Maailman paras maa. Kirjan on toimittanut Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen, joka on on Kalle Haatasen vieraana.

Jo hautalöydöt kertovat, että huumeita on tunnettu erilaisissa käyttötavoissa kaikissa kulttuureissa, kertoo professori Jaakko Hämeen-Anttila. Hämeen-Anttilan kertomus alkaa kuitenkin varsinaisesti noin 1000-luvulta Välimeren kulttuurin piirissä, jossa erityisesti oopiumi ja hasis tunnettiin, niistä on kirjallista materiaalia ja voitiin jopa puhua jonkinlaisesta viihdekäytöstä. Länteen huumeet levisivät aikojen saatossa, mutta 1800-luvusta voidaan puhua varsinaisena "huumeiden vuosisatana".

Kylmän sodan päättymisen jälkeen kaukaisen kärsimyksen lievittämisestä ja ihmisoikeuksien puolustamisesta on tullut tärkeä osa länsimaisten yhteiskuntien toimintaa, kertoo Amnesty Internationalin Suomen osaston toiminnanjohtaja Frank Johansson. Usein auttaminen nähdään "puhtaana" hyvän tekemisenä, moraalisesti politiikkaa korkeampana, mutta Johansson on halunnut kirjoittaa ja toimittaa teoksen, jossa auttamista tarkastellaan myös analyyttisemmin ja itsekriittisemmin.

1950-luku Suomessa on viekoittelevan nostalgista. Vaikkapa vuonna 1952 oli olympialaiset, Armi Kuusela valittiin Miss Universumiksi ja viimeinen sotakorvausjuna lähti liikkeelle, kertoo etnologi Kirsi-Maria Hytönen. Vuosikymmen oli myös suurten muutosten aikaa, eivätkä kaikki nämä ilmiöt saaneet nostalgian viittaa ylleen. Ennen kaikkea 1950-luku oli suurten ikäluokkien leimaamaa, ja valtavat määrät lapsia leikkivät sisäpihoilla ja metsissä. Kouluakin käytiin vuoroissa, koska muuten luokkahuoneisiin ei olisi mahduttu

Jossain vaiheessa 1990-luvun alkua, Berliinin muurin murruttua, edessämme näyttäytyi hetki, jolloin ylioptimistit puhuivat "historian lopusta", kertoo ulkomaantoimittaja Heikki Aittokoski. Ajateltiin, että länsimainen poliittinen liberalismi oli ikään kuin voittanut pelin, ja edessä olisi vauras rauhan aika. Tämä illuusio ei kestänyt kauan. Heikki Aittokoski on kirjoittanut kirjan "Narrien laiva", joka kuvaa maailman päämärätöntä ja julmaa menoa. Taustakehyksenä on seitsemän kuolemansyntiä, ja niiden kautta Aittokoski kuvaa niin valtavaa rikkautta kuin äärimmäistä köyhyyttä eri puolilla maailmaa.

Käsite "siveellisyys" on ollut suuressa roolissa Suomen historiassa, niin filosofiassa, politiikassa kuin oikeusjärjestelmässäkin, kertoo tutkijatohtori Antu Sorainen. Alun perin saksalaisesta idealismista kumpuava käsite sai kansallisfilosofimme J.V. Snellmanin ajatuksissa moraalisen pohjan, joka viittasi kansanluonteeseen ja tapoihin. Aikojen saatossa suomalainen tiede lähestyi kuitenkin brittiläistä empirismiä, ja silloin tuollaisista ideologisista käsitteistä tuli taakka.