Potilaana oleminen ja potilaaksi tuleminen ovat käytäntöjä, joita voi tutkia myös sosiaalisena ilmiönä, kertoo tutkija Riikka Lämsä. Sairaalassa olemisessa näyttäytyy lukuisia käytäntöjä ja rutiineja, jotka rakenteistavat ajan kulkua, ylläpitävät sairaalan hierarkioita ja luovat sosiaalisia suhteita. Riikka Lämsä on aiemmin työskennellyt sairaanhoitajana, mutta nyt hän on pureutunut aiheeseen sosiaalitieteen keinoin, ja tarkastelee sairaalan rutiineja tutkijana, näkijänä ja kuulijana.

Vaikka nuorisoa on tapana syytellä milloin työhaluttomuudesta, milloin huolestuttavasta päihteiden käytöstä, tilanne ei ole yksinomaan synkkä, toteaa prof. Juha Siltala.

Taloustilanne vaikuttaa suuresti niihin psyykkisiin resursseihin, joita meillä on käytössämme. 1990-luvun suuri lama ja nykyiset talousongelmat ovat eittämättä hankaloittaneet tilannetta. Toisaalta perhe-elämään myös käperrytään, mikä heijastuu siinä, että lamojen aikana aikakauslehdistä vain kodin- ja puutarhanhoitoon keskittyneet lehdet ovat pitäneet asemansa levikkikilpailussa.

On tärkeää, että kasvatuksessa ja päivähoidossa kyetään luomaan luottamuksellista suhdetta toisiin ja maailmaan - että maailma ei ole vain kaoottinen paikka, jossa pelataan julmaa nollasummapeliä.

Juha Siltala näkeekin tämän tendenssin kasvaneen, ja suurella osalla nuorisoa on paremmat sosiaalisen kanssakäymisen kyvyt ja he kykenevät myös antamaan tukea toisilleen. Ohjelma on uusinta toukokuulta 2013.

Tänään filosofian tohtori Pertti Nurminen keskustelee työväenaatteesta, sen organisoitumisesta ja punapääomasta. Erityisen omaperäiseksi Nurmisen tutkimuksen tekee se, että hän samalla kirjoittaa eräänlaista mikrohistoriaa, koska hän käy myrskyisän vuosisadan alun tapahtumat läpi isovanhempiensa, Julius Nurmisen ja Anna Haverisen kautta. Molemmat toimivat agitaattoreina ja toimittajina, mutta kenties Anna Haverinen oli astetta ravoisampi ja joutui myös kamppailemaan naisena alallaan -- tie, jota hän jatkoi vahvasti eduskuntatyöskentelyssään. Julius Nurminen puolestaan sairastui ja kuoli Tammisaaren vankileirillä 1918.

Helsingin huumekaupan arkielämä saattaa olla jännittävää mutta myös laiskaa odottelua ja aineiden käyttöä sekä "säätämistä", kertoo valt. tri Jussi Perälä. Perälä on tehnyt etnografian aiheesta - toisin sanoen hän on päässyt seuraamaan ja havainnoimaan, mitä kentällä oikeasti tapahtuu. Kannabis on selvästi yleisin huume, ja sen kotikasvatus on muuttanut markkinoita, kun tavallisen oloiset ihmiset kasvattavat kannabista vain omaan käyttöönsä tai pienelle joukolle kavereita. Tämä ilmiö on kansainvälisestikin muuttanut asenteita kannabista kohtaan.

Hengellinen väkivalta uskonnollisissa yhteisöissä on valitettavan laajaa, kertoo teologi Aila Ruoho. Liittymistä uskonnolliseen yhteisöön seuraa usein "rakkauspommitus", eräänlainen kuherruskuukausi, joka joskus antaa arvoa ja jopa eräänlaisia pisteitä henkilön rekrytoineelle. Tämän ajan jälkeen alkaa kuitenkin arki, joka epäterveissä uskonnollisissa yhteisöissä voi olla hyvinkin karua. Hengellinen yhteisö kaivaa jälkensä yksilön sisimpään, ja joissain yhteisöissä on jopa säädetty terveydellisesti vaarallisia painoindeksilukuja ryhmän nuorille jäsenille.

Ihmisillä on tapana mieltää vaikkapa sivilisaatioiden historia kolmiportaisena: alun raikkautena, keskikohdan kultakautena ja lopun kriisinä, ja näkemyksessä voi hyvin olla perää, kertoo professori Jaakko Hämeen-Anttila. Sanaa 'kriisi' käytetään kuitenkin nykyään melko huoletta, ja niinpä päivälehdet ovat täynnä kriisejä, olivat ne sitten taloudellisia, poliittisia tai sotilaallisia. Melko erikoiselta tuntuu myös puhe "kriisinhallinnasta", sillä kriisi-sana kytkeytyy johonkin syvempään tilaan, jota ei tuosta vain hallita.

Kun puhumme ja kiistelemme geneettisestä valikoinnista ja mahdollisesta geneettisestä parantelusta, käytössämme on monia rationaalisuuksia, siis tosia eheitä väittämiä, jotka ovat kuitenkin ristiriidassa keskenään, kertoo Manchesterin yliopiston bioetiikan ja oikeusfilosofian professori Matti Häyry. Jotkut näkevät geneettisen parantelun loogisena ja jopa välttämättömänä kehityskulkuna, jota ihmisen on turha hidastaa. Toisille elämä heti hedelmöittymisestä saakka on pyhää ja lahjanomaista, eikä sitä käy muuttaminen. Filosofisesti ja uskonnollisesti on hankala mennä sanomaan, kuka edustaa absoluuttista totuutta.

Usein väitetään, että suomalaiset eivät osaa tehdä satiiria eivätkä varsinkaan ymmärrä sitä. Akatemiatutkija Sari Kivistö on tutkinut suomalaista satiiria ja löytänytkin sitä aina 1600-luvulta lähtien. Suomessa on vahva ja vanha satiirisen kirjallisuuden ja lehdistön perinne ja satiiri voi hyvin vielä tänäkin päivänä. Akatemiatutkija Sari Kivistö on tänään Kalle Haatasen vieraana.

Ei ole pahaa liioittelua, jos sanomme, että elämme erilaisten kansallisten sovitusten, tunnustamisten ja anteeksipyyntöjen aikakautta, kertoo dos. Jan Löfström. Yhtäältä holokaustin haamu on aina takanamme, mutta myös kylmän sodan päättyminen ja vaikkapa Etelä-Afrikan totuuskomissio, avaavat eteemme maailman, jonka keskeinen välitysprosessi on omien vääryyksien tunnustaminen ja eräänlainen historian hallinta. Anteeksi pyytäminen ja anteeksianto ovat kuitenkin filosofisesti vaikeita kysymyksiä. Ne kuulostavat hieman teologisilta käsitteiltä, mutta niillä on sijansa maallistuneessakin maailmassa.

Huippu-urheilun doping-käryt ovat olleet jo pitkään esillä. Dos. Mikko Salasuo tuo kuitenkin esiin dopingin toisen puolen, siis tavallisten kuntourheilijoiden käyttämän dopingin. Osoittautuu, että syytä mihinkään paniikkin ei ole, mutta kuntodoping on kuitenkin olemassa oleva seikka, ja se jakaantuu erilaisiin muotoihin. Tyypillisimmillään käydään parin kuukauden doping-jakso, ja sitä seuraa palautumisperiodi. Myös kovan linjan douppaajia löytyi, ja he käyttävät aineita enemmän ja lähes koko ajan. Erityisen tabun muodostavat naiset, jotka käyttävät dopingia. Naisilla epätoivotut sivuoireet ovat rajumpia, ja vaikenemisen muuri on korkea ja paksu.