Suomen maapinta-alasta on kolmas osa suota ja poikkeuksellisen suuri osa siitä, eli noin puolet ojitettuna. Suomi kuuluu niin sanottuun boreaaliseen vyöhykkeeseen, jolla on soita ojitettu vuosisatoja ja aivan erityisen innokkaita suo-ojittajia ovat olleet suomalaiset. Ojituksella tietysti pyritään soisissa kohteissa parantamaan metsän kasvuolosuhteita. Ojien virtaamaan tahtoo lähteä mukaan kiintoaineksia ja tämä taas ei ole ollenkaan toivottava ilmiö vesiensuojelun kannalta ja sitä onkin pyritty hillitsemään erilaisilla ojarakenteilla. Nyt metsäojitusten vesistöhaittojen hallintaan keskittyvästä tuoreesta väitöskirjasta on nähtävissä, että likikään kaikki totutut käytännöt eivät ole olleet tehokkaita ja tähän aihepiiriin paneudutaankin nyt täällä Metsäradiossa. Suomen pinta-alasta kuudes osa, eli viisi miljoonaa hehtaaria on ojitettua suometsää. Tästä määrästä puolestaan 60 000 hehtaaria on vuosittain kunnostusojituksen piirissä.
Näin suurista luvuista puhuttaessa joutuu pää helposti pyörälle ja mittakaava hämärtyy. Tästä alkoi kuitenkin Metsäradion reportterin Olli Ihamäen ja tekniikan tohtori Kersti Haahden keskustelu, joka ammentaa antinsa Kersti Haahden uunituoreesta väitöskirjasta. Kuva: Olli Ihamäki / Yle