Metsäradio

Puolustusvoimien alueille on pääsy ulkopuolisilta ankarasti kiellettyä, erityisesti vaaralliset ampumaradat turva-alueineen käsittää suuren maavarauksen tähän toimintaan. Näissä paikoissa luonto kukoistaa, sanoo pitkän uran puolustusvoimissa tehnyt luontoharrastaja Jarmo Nieminen. Erityisen hyvin hän tuntee Helsingin edustan saaria, jotka ovat tai ovat olleet sotilasalueita. Isosaaressa hänen kanssaan tähän aiheesen syventyy luontotoimittaja Juha Laaksonen ja näin asiaa tulkitsi merellisessä ympäristössä Jarmo Nieminen. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Puolustusvoimien alueille on pääsy ulkopuolisilta ankarasti kiellettyä, erityisesti vaaralliset ampumaradat turva-alueineen käsittää suuren maavarauksen tähän toimintaan. Näissä paikoissa luonto kukoistaa, sanoo pitkän uran puolustusvoimissa tehnyt luontoharrastaja Jarmo Nieminen. Erityisen hyvin hän tuntee Helsingin edustan saaria, jotka ovat tai ovat olleet sotilasalueita. Isosaaressa hänen kanssaan tähän aiheesen syventyy luontotoimittaja Juha Laaksonen ja näin asiaa tulkitsi merellisessä ympäristössä Jarmo Nieminen. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Suomen valkovuokkojen pääkaupunki sijaitsee maamme etelärannikolla. Raaseporiin kuuluvan Tammisaaren keskustassa sijaitsee Ramsholmenin lehto, joka tunnetaan valko- ja keltavuokoistaan. Toukokuun puolivälissä eli juuri nyt Ramsholmen on yhtä vuokkomerta, jota tullaan ihailemaan matkojenkin takaa. Toimittaja Anna-Kaisa Brenner teki kävelyretken kukkivaan Ramsholmeniin. Hänen keskustelukumppaninaan oli luontokartoittaja Esko Vuorinen, joka tuntee Ramsholmenin kasvit läpikotaisin. Kuva: Anna-Kaisa Brenner / Yle

Suomen maapinta-alasta on kolmas osa suota ja poikkeuksellisen suuri osa siitä, eli noin puolet ojitettuna. Suomi kuuluu niin sanottuun boreaaliseen vyöhykkeeseen, jolla on soita ojitettu vuosisatoja ja aivan erityisen innokkaita suo-ojittajia ovat olleet suomalaiset. Ojituksella tietysti pyritään soisissa kohteissa parantamaan metsän kasvuolosuhteita. Ojien virtaamaan tahtoo lähteä mukaan kiintoaineksia ja tämä taas ei ole ollenkaan toivottava ilmiö vesiensuojelun kannalta ja sitä onkin pyritty hillitsemään erilaisilla ojarakenteilla. Nyt metsäojitusten vesistöhaittojen hallintaan keskittyvästä tuoreesta väitöskirjasta on nähtävissä, että likikään kaikki totutut käytännöt eivät ole olleet tehokkaita ja tähän aihepiiriin paneudutaankin nyt täällä Metsäradiossa. Suomen pinta-alasta kuudes osa, eli viisi miljoonaa hehtaaria on ojitettua suometsää. Tästä määrästä puolestaan 60 000 hehtaaria on vuosittain kunnostusojituksen piirissä.

Näin suurista luvuista puhuttaessa joutuu pää helposti pyörälle ja mittakaava hämärtyy. Tästä alkoi kuitenkin Metsäradion reportterin Olli Ihamäen ja tekniikan tohtori Kersti Haahden keskustelu, joka ammentaa antinsa Kersti Haahden uunituoreesta väitöskirjasta. Kuva: Olli Ihamäki / Yle

Joskus metsissä liikkuessa törmää yllättäviin hakkuisiin. Vanha metsä on hävinnyt talven aikana kokonaan. Nuuksiossa Haukkalammen lähellä, ihan kansallispuiston rajalla, tehdyt metsänhoidolliset toimenpiteet ovat varmasti yllättäneet monet lähialueen luontopolkujen kulkijat. Tätä hakkuutta kävivät ihmettelemässä myös eräopas Mika Aronen ja Juha Laaksonen. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Jouko Alhainen on tarkkaillut lintuja koko elämänsä, aivan pienestä pojasta asti. Keväisin joutsenet ja kurjet, mutta myös aivan pikkulinnut sävähdyttävät häntä. Pirjo Koskinen pääsi Forssaan kuuntelemaan kevätiltaa Joukon kanssa. Se alkoi kurkien iltalentoa seuraillen ja peipon kanssa jutustellen. Kuva: Asko Hauta-aho / Yle

Suomalaiselle metsä on metsää ja puutarha on taas toinen juttu. Puutarhaliitto herättelee luutuneita asenteita ja kehottaa miettimään miten lähi- tai pihametsään saa hyvällä maulla muokattua sellaista pientä kivaa, joka suorastaa houkuttelee huomaansa. Onkin alettu puhua metsäpuutarhasta. Liitto esittää, että metsäpuutarhasta syntyy parhaimmillaan aktiivinen tila, joka lisää luonnon monimuotoisuutta enemmän kuin hoidettu piha tai yksipuolinen metsä. Tärkeintä on rauhallinen suunnittelu ja kiihkoton tapa tehdä hillittyjä muutoksia olemassaolevaan metsään, jotta siitä syntyisi henkevä tila.

Metsäradion reportteri Olli Ihamäki on löytänyt Puutarhaliiton toiminnanjohtaja Timo Taulavuoren kanssa jo herttaisesti rapistuneen metsäpuutarhan. Kuva: Olli Ihamäki / Yle

Majakan valokiila, tähdet, linnunrata, revontulet ja kuunvalo. Niitä yhdistää lähinnä hiljaisuus, yö ja pimeys. Kun aurinko laskee mailleen, suurin osa meistä käy nukkumaan, mutta eivät kaikki. Kotkalainen luontokuvaaja ja lintuharrastaja Pekka Vainio on yön velho ja hän aktivoituu, kun hämärä ja pimeys asettuvat horisonttiin. Täydenkuun aikaan Utössä tilanne alkoi luisua sopivaan suuntaan, rantakalliolla, merellisessä maisemassa kuun nousua aitiopaikalla seurasivat Pekka Vainio ja Juha Laaksonen. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Yksi mies pelasti kansallislintumme laulujoutsenen sukupuutolta, eläinlääkäri Yrjö Kokko. Ankara metsästys oli karkottanut ihmisarat joutsenet idän ja pohjoisen rajaseuduille. Joutsenia oli jäljellä tuskin puoli sataa paria 1940-luvun puolivälissä, kun Yrjö Kokko alkoi etsiä lapsuutensa uljaita valkolintuja oppaanaan Enontekiön nimismies Sulo Niva. Vasta kuudentena kesänä he löysivät yhden pariskunnan Norjan rajalta Salvasjärveltä. Yrjö Kokon kirjat Laulujoutsen, Ultima Thulen lintu ja Ne tulevat takaisin havahduttivat suomalaiset suojelemaan joutsenia. Kokko oli 1950-luvulla WSOY:n luetuin kirjailija Mika Waltarin jälkeen. Pertti Koskimies ihaili Parikkalan Siikalahdella niin luottavaisia kevätjoutsenia, että Yrjö Kokko ei osannut sellaisista uneksiakaan. Kuva: Juha Laaksonen / Yle

Juuri nyt käy lautatarhoissa kuhina kun harrastelijanikkarit hakevat pihoilleen ja tonteilleen puutavaraa erilaisia uusia rakenteita varten. Nikkaroinnin halu keväisin muistuttaa moniin nousevaa autonostokiihkoa ja kuten hyvin tiedetään, näissä kummassakin voi mennä kaupat pahasti pieleen, jos ostaja ei perehdy tarkasti tuotteeseen. Yleisimpiä ulkosalla olevia puurakenteita ovat erilaiset aidat, pergolat ja terassit. Varsinkin jos teettää työn vieraalla, on tekopalkka useimmiten moninkertainen materiaalikustannuksiin nähden. Siksi on äärimmäisen tärkeää keskittyä siihen, minkälaisesta puutavarasta rakenteet nikkaroidaan. Metsäradion reportteri Olli Ihamäki on tehnyt itsekin monenlaisia ulkorakenteita ja hämmästellyt niiden nopeaa lahoamista. Tästä syystä hän kääntyi dosentti Hannu Viitasen puoleen ja vei hänet katsomaan murheellisen näköistä espoolaisaitaa. Kuva: Olli Ihamäki / Yle