Näkökulmaus

Näkökulmauksen toisen kauden jokaisessa jaksossa on käsitelty viikon aihetta jonkun kirjallisuuden kautta. Niinpä isännät ovatkin tällä kertaa pienen haasteen edessä, kun jakson aiheena on kirjallisuus.

Miten ihmeessä kirjallisuutta voi käsitellä kirjallisuuden kautta? Tai voihan sitä tietenkin aivan helposti, mutta miten aiheen ollessa hyvin laaja, on sitä jotenkin osattava tiivistää.

Tiivistäminen ei tunnetusti ole Tuomon ja Joonaksen parhaita puolia, mutta kyllä he jotenkin tämänkin jakson purkkiin saivat.

Kirjat, lukeminen ja lukutaito saavat kyytiä, kun Tuomo ja Joonas kertovat, miten ovat oppineet lukemaan ja mitä hyötyä heidän mielestään lukutaidosta on. Lisäksi pohditaan, mitä tapahtuu lukutaidolle tulevaisuudessa, kun ihmiset vain roikkuvat tiktokissa katsomassa videoita.

Mitä yhteistä on 1900-luvun alun liikemiehillä ja 2020-luvun roadmäneillä? Oikea vastaus ei liity heidän musiikkimakuun, pikkurikolliseen toimintaan tai tapaan yrittää näyttää rikkaammalta kuin onkaan.

Oikea vastaus löytyy nimekkäistä designvaatteista eli muun muassa Guccista ja LV:stä. Toki arvonsa tietävät liikeihmiset käyttävät näitä merkkejä laadun takia (ja ehkä näyttääkseen ihmisille rahansa määrän), kun taas nykynuorisolaiset luulevat olevan kovia tyyppejä, näyttelevät rikkaita ja flexailevat feikkituotteillaan.

Kuten edellisestä kappaleesta voi ehkä päätellä, tällä viikolla sivuutetaan jälleen kerran perintöä ja perinteitä. Puhutaan yrityksestä ja tyylistä, joka kestää sukupolvelta toiselle. Tyylistä, joka on ollut joskus merkki laadusta ja ehkä sen takia sitä kopioidaankin niin paljon. Puhutaan Joonaksen johdattelemana Gucci muotitalosta, sen historiasta, lieveilmiöistä ja vähän Cheekistäkin. Guccin vaatteet ovat niin kalliita, ettei Näkökulmauksen pojilla ole varaa niitä ostaa (vielä). Guccin perustajan nimi on niin vaikea ja pitkä, että Joonaksen on luettava se paperista eikä Tuomo muista sitä, vaikka kuulee sen useamman kerran. Vaikka Guccin vaatteet ovat kalliita, isännillämme on varaa puhua niistä ja kertoa virallinen mielipide muun muassa tyyliin, kopiotuotteisiin ja kaikkeen muuhunkin.

Tätä jaksoa voi suositella kaikille tulotasosta riippumatta. Rikkaat voivat fiilistellä ja köyhät voivat nolostua. Siis sellaiset köyhät, jotka käyttävät feikkituotteita. Me muut köyhät voimme kokea hyvää omaatuntoa siitä, ettemme halpoihin kopiohin sorru.

Jakson nimestä voi jo päätellä, että tällä kertaa syvennytään musiikkiin kirjallisuuden kautta.

Jakson nimestä voi myös päätellä, että vähintäänkin sekavaa sisältöä on luvassa, ja aiheet poukkoilevat puolelta toiselle vailla päätä ja häntää.

Jaksossa kuullaan Näkökulmaus-podcastin virallinen kanta siihen, pitäisikö äänikirjoissa olla äänitehosteita ja useampia lukijoita vai riittääkö se, että lukijaksi on valittu (useimmiten) hyvä-ääninen tasapaksu miesoletettu. Paksuus edellisessä lauseessa ei viittaa lukijaoletetun ulkomuotoon, vaan tasalaatuisuuteen (toim. huom). Toki oisi voinut suoraan sanoa tasalaatuinen, niin mahdollisilta väärin ymmärryksiltä vältettyisiin. Mutta ei sanottu, joten selitellään.

Kaikesta huolimatta isännillä on rytmitaju kohdillaan (mitä ikinä tämä tässä yhteydessä tarkoittaakaan), ja perjantai-illan ratoksi on jälleen saatu uusi jakso ulos.

Tämän viikon jaksossa Joonas johdattelee Tuomon (ja kuuntelijat) valokuvakansioiden ihmeelliseen maailmaan.

Mitä kuvat kertojat ottajistaan, kohteistaan ja katsojistaan? Millaisen perinnön jätät jälkeesi? Minkälainen mies oli Jörn Donner ja miten ihmeessä hän liittyy päivän aiheeseen?

Vanha sanonta kuuluu "Jos puu kaatuu metsässä eikä kukaan ole kuulemassa sitä, niin tuleeko siitä ääni?" Nykyaikainen versio siitä menee suurin piirtein näin: "Jos tilanteesta ei ota valokuvaa, niin onko sitä tapahtunut?"

Muun muassa näin filosofisten aiheiden äärelle päästään, vaikka keskustelu alkaa valokuvakansioista. Kannattaa siis kuunnella. Tai olla kuuntelematta. Mutta tietenkin mieluummin kuunnella.

Ai niin. Bonuksena kirsikan päälle mainittakoon, että Tuomo ja Joonas pohtivat myös sitä, miltä kuvat näyttävät eri kielillä. Mitä ihmettä?? Noniinpä!

Tämän kertaisessa jaksossa mennään syvään päätyyn, laitetaan verkko heilumaan, revitään pelihousut, jne tjsp.

Mennään siis urheilutekstien ytimeen eli tekstiTV:n maailmaan (Jonnet ei muista. tai Jonnat, jos pyritään neutraaleja olemaan. Vai pitäiskö sittenkin olla jonneoletettuja. Vai jon-alkuisoletetut).

Sitten aiheeseen: tehdään katsaus erilaisiin urheiluteksteihin. Lähdetään liikkeelle tekstitv:n tulospalvelusta, pyörähdetään jalkapallon mm-kisaliitteissä ja jotain kumman kautta päädytään lukemaan ehkä maailman kuuluisimman takatukan parturista.

Tai ei lueta, vaan Joonas kertoo, mitä on lukenut. Kuuluisia takatukkiahan on ollut ainakin Litmasen Jarilla, Roberto Baggiolla ja varmaan jollakin muullakin, mutta nyt puhutaan tietenkin tsekkiläisestä kiekkolegendasta Jaromir Jagrista.

Tiedossa siis aivan mahtava jakso jälleen kerran. Kuuntele ja opi. Tai kuuntele ja nauti. Tai ainakin kuuntele.

Tämän viikon jaksossa kuullaan Näkökulmaus-podcastin virallinen mielipide kirjoista tehdyistä elokuvista

Nykyään Tuomo ja Joonas tekevät podcastia puvut päällä, mutta aina näin ei ole ollut, vaan miehet ovat tehneet joskus myös niin kutsuttuja oikeita töitä.

Tämän viikon jaksossa Tuomo ja Joonas keskustelevat työläisyydestä, työteliäisyydestä ja töistä. Onko leikkiminen lasten työtä vai onko työ kenties lasten leikkiä?

Isännät kertovat kokemuksiaan ja mokiaan työuriltaan ja siitä, minne kiskot ovat kuljettaneet. Jaksossa opitaan myös faktoja tai faktoilta kuulostavia asioita muun muassa vaakunoista, tehtaista sekä järvenpäänläisistä saunailloista.

"Työnorjat sorronyöstä nouskaa" tai ainakin kuunnelkaa tämä jakso.

Mitä yhteistä on Näkökulmauksen Joonaksella, Jari Litmasella ja Ville Haapasalolla? Kaikki alkavat J:llä paitsi Ville. Muitakin yhdistäviä tekijöitä löytyy ja niistä kuullaan tämän viikon jaksossa.

Sen lisäksi isännät jakavat vinkkejä pääsykokeisiin ja opiskeluun sekä pohtivat muun muassa ihmisoikeuksia ja vaitiolovelvollisuutta.

Pienenä paljastuksena, että Tuomo ja Joonas kannattavat ihmisoikeuksia, eivät osaa olla kovinkaan vaiti, mutta velvollisuutensa hoitavat. Eli entisten, nykyisten tai tulevien työnantajien ja yhteistyökumppanioletettujen ei tarvitse säikähtää.

Näkökulmauksen toinen kausi starttaa än, yy, tee, nyt!

Toisen kauden ensimmäisessä ja otetaan vähän katsausta ensimmäiseen kauteen; mitä isännille jäi siitä mieleen, mitä oppivat ja niin edelleen.

Lisäksi saadaan kuulla, miten Tuomo ja Joonas valmistautuvat tekemään timanttista sisältöään.

Tietenkin otetaan katsausta kakkoskauden teemoihin ja siihen, mitä kaikkea on tulevaisuudessa luvassa.

Jaksossa kuullaan myös näiden lisäksi hieman kuulijapalautteita.

Jos pidit ykköskaudesta, saatat pitää myös kakkoskaudesta. Eli ei muuta kuin kuuntelemaan.

Ensimmäinen kausi saatiin pakettiin viime viikolla ja toinen kausi alkaa vasta viikon päästä.

Mutta ei hätää!

Isäntämme ovat äänittäneet kausien väliin specialin, jottei tarvitse olla viikkoakaan ilman uutta jaksoa.

Specialissa Joonas ja Tuomo keskustelevat asioista, joista ei normijaksoissa voi puhua. Tuota äskeistä lausetta ei usko varmaan kukaan. Eikä pidäkään uskoa.

Jaksossa kuullaan muutamia unelmia, käydään läpi ainakin pari top 3 -listaa, mietitään matkakohteita, muistellaan molempien lapsuutta, ja todennäköisesti opitaan jotain uutta jostakin.

Speciali on tuplasti pidempi kuin tavalliset jaksot, mutta ei varmastikaan tuplasti yhtä hyvä. Silti se oli tekemisen arvoinen. Ja on ehkä jopa kuuntelemisen arvoinen. Kannattaa kuunnella ja tehdä johtopäätökset vasta sen jälkeen.