Enää kirkko, suku tai tiukat normit eivät määrittele sitä, miten ihmisen pitäisi elää. Olemme vapaita, voimme toteuttaa itseämme ihan miten haluamme. Yksilökeskeisyys on kuitenkin muuttunut minä-minä -ajatteluksi ja se ei tee meistä onnellisia.

Tästä keskustelevat psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen sekä filosofi Samuel Salovuori.

Onko ihmiskunta vähitellen tyhmenemässä? Lajimme älykkyyosamäärän kasvun on todettu pysähtyneen ja jopa kääntyneen laskuun. Mitä tästä seuraa?

Kuinka tärkeää älykkyys lopulta on yksilön ja koko lajin menestyksen kannalta? Voiko älykkyydessä olla myös ansoja? Ja millaista älykkyyttä me tarvitsisimme selvitäksemme kohtalonkysymyksistämme?

Vieraina kognitiotieteen dosentti Anna-Mari Wallenberg sekä psykologian professori Markus Jokela.

62-vuotias graafinen suunnittelija Timo Pennanen eli elämänsä ensimmäiset 37 vuotta tietämättä, että hänellä oli Aspergerin oireyhtymä, nykyään puhutaan autismikirjon häiriöstä. Vasta aikuisena hän siis sai diagnoosin. Hän sanoo, että oli vain opittava elämään omien ominaisuuksiensa kanssa.

Kirjailija, parisuhdekouluttaja Marianna Stolbow pohtii kirjassaan Nepsylandia - matka neuroerityiseen Suomeen, miksi nepsydiagnoosit ovat meillä lisääntyneet niin rajusti. Entä jos ajattelisimmekin neuromoninaisuuttamme ominaisuuksina, emme häiriöinä? Kuinka paljon lääkitsemme oireita, jotka olisi hoidettavissa muuttamalla ympäristötekijöitä?

Salasanat haihtuvat päästä, ihmisten nimiä saa hakea, kauppalistalta unohtuu aina jotain, tehtävät asiat pitää laittaa itselleen muistiin digitaalisesti tai post it -lapuille, muutoin ne eivät pysy päässä. Tuttua? Mutta pitäisikö tästä olla huolissaan?

Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät sydänkohtausta, nykyään Alzheimerin tautia. Milloin muistiongelmat ovat harmittomia, milloin taas pitäisi hakeutua tutkimuksiin? Ja miten pitää huolta aivojensa kunnosta?

Aivotutkija Minna Huotilainen ja Itä-Suomen yliopiston Aivotutkimusyksikön johtaja Eino Solje vastaavat.

Kuusi vuotta sitten Liisa Ahonen koki shokin, joka järisytti koko hänen elämänsä perustan paikoiltaan. Hänen 13-vuotias poikansa kuoli tapaturmaisesti kesken iloisen kesäloman vieton. Hyppy laiturilta epäonnistui ja poika kuoli sairaalassa. Mitään tällaista kipua Liisa ei ollut koskaan kokenut. Miten tästä voi selvitä?

Nyt Liisa Ahoselta on ilmestynyt kirja nimeltä Kaipauksen sävyinen elämä. Hän halusi kirjoittaa sen lohduksi ja toivonantajaksi niille, jotka ovat juuri kokeneet jotain vastaavaa. Kaiken nielevä suru muuttuu jossain vaiheessa kaipaukseksi. Elämä voi jatkua, vaikkakin erilaisena. Tuska menetyksestä voi muuttua kiitollisuudeksi siitä ajasta, mitä sai elää yhdessä menettämänsä ihmisen kanssa.

Yhdessä kouluttajapsykoterapeutti Iiro Leinon kanssa Liisa Ahonen pohtii surun olemusta ja myös sitä, miten muut voisivat parhaiten auttaa menetyksen kohdannutta.

“Jotta ansaitsen olemassaolon oikeuden, ei riitä, että olen vain oma itseni, vaan minun pitää olla jotain enemmän. Arvostus pitää saada ulkoapäin ja se tapahtuu muita miellyttämällä.” Näin yrittäjä ja taiteilija Kaisa Kaihola kuvaa ajattelutapaansa, josta hän on pyrkinyt eroon.

Suorittajia, palvelijoita, hauskuuttajia, sosiaalisia kameleontteja. Muun muassa sellaisia ihmistyyppejä ovat miellyttäjät. He janoavat muiden hyväksyntää, mutta valheellisella tavalla.

Kirjailija ja valmentaja Johanna Pohjola sanoo olevansa toipuva miellyttäjä. Hän on tajunnut, että toisten miellyttäminen on myös heidän manipuloimistaan ja siksi hän on halunnut päästä käyttäytymistavastaan irti. Mutta miten se tapahtuu?

Raha on yleinen riidanaihe parisuhteessa. Kun riidellään rahasta, taustalla saattaa olla pelkoja ja huolia, joista ei osata muutoin puhua. Raha-asioihin voi liittyä myös vallankäyttöä, uhkailua ja painostamista. Silloin puhutaan jo taloudellisesta väkivallasta. Se on yllättävän yleistä.

Keskustelijoina yliopistonlehtori Anniina Kaittila Turun yliopistosta sekä tunnekeskeinen pariterapeutti Eira Eklund-Mikola.

Keskellä ystäväjoukkoa tai juhlia ja silti ulkopuolisuuden tunne kalvaa? Monille meistä tämä erillisyyden kokemus on tuttu tunne. Mistä ulkopuolisuuden tunne oikeastaan johtuu? Pitäisikö siitä yrittää päästä eroon vai hyväksyä se osaksi mielenmaisemaa?

Keskustelijoina psykoterapeutti, Ulkopuolisuudesta-kirjan kirjoittanut Emilia Kujala sekä näyttelijä Alina Tomnikov.

Hidasta elämää, tartu kirjaan ja syvenny tarinaan! Mitä kirjoihin uppoutuminen antaa? Saavatko kirjat toimia pakopaikkana arjesta vai pitäisikö niiden kautta kehittää itseään?

Vieraina kirjastoammattilainen, lukuinnostaja Henriika Tulivirta sekä kirjailijat Roope Lipasti ja Ville-Juhani Sutinen.

Isoissa kaupungeissa yli puolet asuu yksin. Samaan aikaan yksinäisyys on kasvava ongelma. Voisiko yksinäisyyttä vähentää siten, että ihmiset asuisivat yhteisöllisemmin?

Liisa Akimof osti vanhan VR:n asemarakennuksen ja loi ympärilleen asumisyhteisön. Pirjo Huvila oli alusta asti suunnittelemassa yhteisöllistä kerrostaloa Helsingin Jätkäsaareen. Harri Pitkänen asuu Tampereella neljän muun aikuisen kanssa kimppakämpässä.

Mitkä ovat yhteisöllisen asumisen etuja? Entä jos kaikki ei aina olekaan yhtä auvoa?