Keisarillinen lohikäärme. Sellaisen kunnianimen Joonas Tolvanen sai vuonna 2018 Shaolin-mestariltaan. Kung-fussa arvonimi vastaa mustaa vyötä. Joonas on toinen eurooppalainen, joka on edennyt tuossa kiinalaisessa kamppailulajissa tälle tasolle.

Mikä sai Joonas Tolvasen matkustamaan aikoinaan vain 17-vuotiaana yksin Kiinaan kung-fu -sisäoppilaitokseen? Ja mikä sai hänet jatkamaan lajin parissa, vaikka koulu osoittautui monella tavalla epämiellyttäväksi paikaksi?

Kiinasta Joonas Tolvanen ei oppinut vain fyysistä taistelulajia, vaan hän tutustui myös Shaolin-munkkien harjoittamaan buddhalaiseen filosofiaan. Tuon filosofian opit muuttivat hänen koko elämänasenteen. Ja niistä opeista hän uskoo muidenkin länsimaisten ihmisten hyötyvän. Sellaiset ohjeet kuin "luovu kiintymyksestä", "sopeudu olosuhteiisiin" ja "siedä epäoikeudenmukaisuutta" kuulostavat äkkiseltään vaikeilta niellä, mutta niille on buddhalaisuudessa perustelunsa.

Raivoa, riitelyä, toistemme syyttelyä, jopa röyhkeää nimittelyä. Sellaista on nykyajan heimoutunut keskustelukulttuurimme. Miten kirjailija ja kouluttaja Katleena Kortesuo sekä kirjailija Tommi Melender analysoivat tunnevetoista yhteiskuntaamme? Olisiko meidän syytä aikuistua? Miten se tapahtuu? Ja onko nykyisessä vastakkainasettelussa oikeastaan mitään uutta historian valossa?

Kun toiset ehkä venyttelevät aamuisin, Sanna Kuronen tarkistaa tilinsä saldon. Pahimmillaan hänen on pitänyt saada 20 euroa riittämään viikoksi.

Sanna Kuronen on ulosotossa. Mutta ei pikavippien takia, vaan seurauksena siitä, että hän yritti, mutta yritys kaatui. Pitkään hän peitteli perheensä tukalaa tilannetta, mutta salailu ja ulosoton suojaosuuden kanssa sinnittely alkoivat lopulta nakertaa terveyttä. Sitten hän alkoi puhua asiasta ja kirjoitti tarinansa kirjaksi. Se on yksi tarina muiden 350 000 luottotiedottoman suomalaisen joukossa. Avoimuus on helpottanut Sannan elämää.

Millaisia tunteita rahattomuuteen liittyy ja onko mahdollista elää hyvää elämää talousvaikeuksista huolimatta? Keskustelemassa myös psykologi Maarit Lassander.

Millaista rohkeutta vaatii tehdä urallaan täyskäännös ja vaihtaa kokonaan alaa?

Tästä kertovat Pekka Tölli, joka teki viisitoista vuotta töitä rahoitusalalla, mutta alkoi sitten opiskella organisaatiopsykologiksi, Reetta Wirman, joka vaihtoi ekonomin työn kotitalousopettajan virkaan ja Saila Suominen, joka kirjoitti ylioppilaaksi 47-vuotiaana ja lähti sen jälkeen opiskelemaan lääkäriksi.

Kolmen M:n menetelmä: mielihyvä, mielenrauha ja mielekkyys. Niitä kannattaa filosofi Maija-Riitta Ollilan mielestä tavoitella elämässä noin muutenkin, mutta erityisesti silloin, kun haluaa parantaa elintapojaan, vaikkapa hallita painoaan. Uudet hyvinvointitottumukset houkuttelevat pidemmän päälle vain, jos ne tuottavat mielihyvää. Ilman mielenrauhaa uusissa tavoissa ei pysty pysymään. Ja kun elämä on mielekästä, pääsee helpommin vapaaksi haitallisista elämänsisällöistä, kirjoittaa Ollila kirjassaan Kohti omaa voimaa.

Lääketieteen tohtori ja naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Emilia Huvinen puolestaan kirjoittaa Paskat geenit? -kirjassaan, että meidän olisi syytä luopua ylipainoon liittyvistä syyllisyyden ja häpeän tunteista. Lihomiseen vaikuttavat monet erilaiset tekijät, kuten geeniperimä, suolistomikrobit tai aivojen reseptorit. Kyse ei ole itsekurin puutteesta.

Ollila ja Huvinen haluavat tarjota ihmisille tietoa terveyteen vaikuttavista asioista, jotta jokainen voi löytää oman polkunsa kohti parempaa oloa.

Toni Paloheimo asuu pienessä yksiössä, vaikka hänellä olisi varaa hankkia isokin koti. Hän on vähentänyt radikaalisti tavaran ja kulutuksen määrää, lopettanut matkustamisen ja tekee vähemmän töitä kuin ennen. Elämä on nyt yksinkertaisempaa ja Toni voi paremmin keskittyä itselleen tärkeisiin asioihin kuten kirjoittamiseen, musiikkiin ja luonnossa liikkumiseen.

Sofia Joenpelto on myös karsinut elämästään asioita, jotka tuottavat turhaa kiirettä. Hän tekee nelipäiväistä työviikkoa saadakseen väljyyttä päiviinsä, vaikka se tietääkin niukempaa budjettia. Hän ei harrasta mitään aikatauluihin sidottua eikä ole tuupannut kolmea kouluikäistä lastaankaan tavoitteellisten harrastusten pariin. Heidän perheellään ei ole iltaisin kiire treeneihin, vaan he voivat rauhoittua illat kotona yhdessä puuhaillen.

Millainen prosessi elämän yksinkertaistaminen on?

Jos univinkit toimisivat, kukaan ei kärsisi unettomuudesta. Unitutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa nukkumisesta, mutta tieto ei lohduta unettomuudesta kärsiviä.

Mediassa äänessä ovat usein unitutkijat, joiden puhe unesta on kovin terveysongelmakeskeistä. He puhuvat eri kieltä kuin unettomat, jotka tuntevat unenpuutteen ruumiissaan ja mielessään. Miltä valvominen oikeasti tuntuu, se jää "viisi vinkkiä parempaan uneen" -tyyppisessä journalismissa vähemmälle huomiolle. Nykyisestä unettomuuspuheesta puuttuu myös historiallinen ja yhteiskunnallinen näkökulma.

Vieraina toimittaja Anu Silfverberg ja Lapin yliopiston kulttuurihistorian yliopistonlehtori ja tutkija Pälvi Rantala. Heillä molemmilla on omakohtaista kokemusta ajoittaisesta valvomisesta.

"Musta tuntuu, etten elä sellaista elämää kuin haluaisin". Tämä on tila, johon tyypillisesti haetaan apua psykoterapiasta. Mutta millaista apua tähän voisi saada filosofin vastaanotolta? Filosofia ei pohjimmiltaan ole nimittäin parrakkaiden antiikin ukkojen teorioita vaan hyvin käytännönläheistä elämäntaitoa.

Pia Houni pitää filosofin vastaanottoa, jossa hän auttaa ihmisiä tarkastelemaan elämänsä pulmia uusista näkökulmista. Keskeistä on etsiä syitä niille pinttyneille uskomuksille, jotka hallitsevat mieltä. Lassi Larjo opettaa filosofiaa lukiossa. Hänen mielestään filosofiasta voi ammentaa ajattelutaitoja ja asennetta, joka auttaa löytämään merkityksiä elämään.

Lääkäri Anneli Vainio kirjoittaa Kohtaamattomuus-kirjassaan näin:

"Varsinainen kohtaamattomuus tapahtuu kuoleman, suuren tuntemattoman, kanssa. Se on läsnä ja seisoo taustalla syntymästämme lähtien, vaitonaisena ja vaiettuna. Pelkomme on yhteinen, ja voidaan sanoa, että koko järjestelmä on rakennettu tämän pelon, kuolemanpelon voittamiseksi."

Välttelemme usein puhumasta kuolemasta, vaikka juuri silloin, kun olemme vielä terveitä ja voimissamme, siitä kannattaisi puhua. Kuoleman miettiminen, sen täydellinen hyväksyminen, voi olla vapauttavaa.

Keskustelemassa Anneli Vainion lisäksi HUS:n Syöpäkeskuksen psykososiaalisen tuen yksilössä työskentelevä psykologi Miranda Koskinen.

Joka viidennellä suomalaisella on mielenterveysongelmia. Tietoa mielenterveyden hoitamisesta on kuitenkin mediassakin paljon tarjolla. Vinkkilistat paremmasta olosta eivät vain yleensä tosielämässä toimi.

Erityisesti mielen ongelmat ovat lisääntyneet nuorilla. Heillä on paineita suorittaa elämää ihannekaavan ja ihanneihmisen mallin mukaan. Pitäisi olla jotain erityistä ja ihmeellistä, ja kun siihen ei yllä, mieli uupuu. Entä jos arvostaisimme enemmän tavallisuutta?

Yllättävän monella nuorella on vielä 30-vuotiaanakin epäselvä identiteetti. Ei oikein tiedetä, keitä ollaan ja mihin ollaan menossa, koska vaihtoehtoja on loputtomasti. Valintojen tekeminen vaatisi sitoutumista ja juuri sitä nuoret karttavat. Sillä aina voi jossain olla jotain parempaa tiedossa. Tämä on yksi selitys ahdistuksen takana.

Vieraina psykoterapeutti Emilia Kujala sekä identiteettitutkija Rasmus Mannerström.