Tuoreen hallitusohjelman kunniaksi Syndikaatin aiheena on sadismi. Emilia vakuuttaa uskomattoman sinisilmäiselle Lauralle, että ihmiset toimivat silloin tällöin silkan pahuuden ajamina. Selviää, ketä varten naakantappokilpailuja täytyy järjestää. Palataan kysymykseen siitä, miksi kaikesta kauheasta täytyy tietää vai täytyykö.

Syndikaatissa selvitetään, kumpi emännistä on itsekriittisempi. Vastaus yllättää Lauran, mutta tuskin muita. Pohditaan, minkä aiheen käsittely on tässä ajassa naurunalaistettu, mutta ehkä jo 15 vuoden kuluttua ihan relevanttia? Pihlajan kunnianpalautus! 

Kaikista ahdistavista aiheista tälle päivälle valikoituu ahdistelu. Suostumusta ja sen tunnistamista voi nykyisin opiskella vaikkapa työpajoissa, joten sen ei pitäisi niin vaikea asia olla kuin jotkut antavat ymmärtää. Pohditaan, missä kohtaa toisen ulkonäöstä tehty huomio on ahdistelua ja milloin mahdollisesti kiva juttu.

Palataan kysymykseen siitä, ollako mieluummin pidetty vai arvostettu. Tarkoittaako pidettyys suuremmassa mittakaavassa säälittävyyttä ja arvostus toisissa aiheutettua pelkoa. Sosiaaliporno voi herättää sympatian tunteen, mutta tekeekö tuntemattomien myötätunnolla lopulta yhtään mitään. Käsittelyssä myös traumakirja, ”jota kaikki nyt lukevat”.

Viikon luontoäänet ovat Syndikaatin uusi aluevaltaus. Mikä onkin huomattavasti parempi aluevaltaus kuin luksushotellit Inarijärven rannoilla. Metsästävät koirapuistotuttavuudet ovat saaneet Lauran ärsyyntymään, mistä päästäänkin pohtimaan tappamisen moraalia. Mahtaako Emilia olla emännistä realistisempi vegaani.

Tänään selvitetään Syndikaatin lempisadut! Kumpiko emännistä fiilailikaan Saapasjalkakissaa, kumpi Tuhkimoa ja Keisarin uusia vaatteita? Emilia syväanalysoi Felix Saltenin väkivaltaista OG-Bambia, Laura arvelee, etteivät sadut ylipäänsä sovi lapsille. Mukana menossa myös Kakkakikkare, wieniläinen ilotyttö ja tietysti Freud.

Euroviisutappion karvaissa jälkimainingeissa yritetään puhua häviämisestä ja Käärijästä, mutta päädytään uhoamaan, että Syndikaatti kyllä tietää, mitä on tekemässä vaikka tekeekin sen kauhealla tavalla. Puhutaan epäonnistumisesta, Finlandia-häviöstä ja eläinoikeusliikkeestä ja aktivismista. Miten pysyä toimintakykyisenä, kun vastustaja on niin ylivoimainen?

Murteista puhuminen johdattaa Iida Rauman nerokkaan Hävityksen äärelle. Sen kautta päädytään pohtimaan, miten kirjoittaa lapsikertoja ja entäpä muunlajinen eläin. Originaalin Bambi-tarinan hengessä pohditaan, ovatko metsästyskoirat lajipettureita? Emilia paljastaa jälleen yhden julmista puolistaan, jota Laura kauhistuu.

Syndikaatissa syöksytään nisäkkyyden ytimeen Hoivan pimeä puoli -teoksen kautta. Ovatko tissit lasten vai miesten omaisuutta? Vai voisiko nainen olla muutakin kuin kermakko? Laura toistaa kahdesti kauhean sanan, jonka käyttämisestä sietäisi ihmisen joutua exiiliin.

Kerrankin Syndikaatissa pysytään aiheessa, joka on tällä kertaa nörttiys. Mitä nörttiys on ja miten nörtti eroaa asiantuntijasta, elitististä ja hipsteristä? Entä tarvitaanko tyhmien kansanliikettä? Emilia kiihkoilee musanörtteyden puolesta ja suosittelee täysin marginaalista roskaleffaa.