Ehkä meidän olisi syytä dubata jakso saksaksi ja lähettää se Münchenin Waldperlachin lähiöön Kernien ja Benschien perheille. Siellä nimittäin olisi tarvetta kyseiselle osaamiselle.

Kukaan ei ole ihan varma, mistä Kern–Bensch-kahakka alkoi, mutta ensimmäisen oikeuskäsittelyyn asti päätyneen kiistan juurisyy oli liian lähelle aitaa istutettu seljapensas.

Sittemmin saman paritalon puolikkaita asuttavien perheiden kärhämän keskipisteessä ovat olleet liian korkea aita, aidan päällä oleva piikkilankainstallaatio, puihin kiinnitetyt valvontakamerat, luvatta pihalla oleilu ja lukemattomat muut pienemmät tai suuremmat kaunat.

Benschit joutuivat asentamaan ikkunoihinsa lautoja, jotta niitä ei heiteltäisi rikki kivillä. Vastapalvelukseksi he soittivat stereoistaan täysillä musiikkia läpi yön, mitä ei Kerneillä arvostettu.

Paikallisella poliisiasemalla konstaapelit alkoivat saada hepulikohtauksia, jos joku edes mainitsi perheiden nimet.

Kaiken kaikkiaan perheiden kiista kesti yli viisitoista vuotta – mikäli se edes päättyi. Varmuutta siitä, onko naapurisopua vieläkään saavutettu, ei ole. (Jos satut tietämään, kerro meillekin)

Luultavasti molempien perheiden elämä olisi ollut paljon helpompaa, jos jompikumpi – tai molemmat – olisivat vain muuttaneet pois.

Tai sitten he olisivat voineet harjoitella anteeksi pyytämistä ja antamista.