Karon Grilli

Urheilubrändiyhtiöillä on ollut viime vuosina vaikeaa. Viiden vuoden jaksolla Nike ja Puma ovat menettäneet suunnilleen kolme neljäsosaa markkina-arvostaan, ja myös markkinakakkosen Adidaksen osakekurssi on selvästi korona-aikojen huippuja alempana.

Yhtiöt ovat kompastelleet eri syistä. Niken päätös sivuuttaa vähittäiskaupat ja panostaa kuluttajasuoramyyntiin (DTC) on bisneskeskusteluiden viime vuosien eniten puituja epäonnistumisia. Maailman mahtavin sporttibrändi on saanut kylkeensä kolhuja, joiden paikkaileminen on vielä pahasti kesken.

Puma panosti toimitusjohtajansa Bjørn Guldenin johdolla vahvasti kasvuun, ja Puma olikin 2010-luvun lopun suuria menestyksiä niin kauppojen kassoilla kuin pörssissä. Kun kysyntä taittui, yhtiö joutui dumppaamaan varastoaan ja tulos painui miinukselle. Kiinalainen ANTA osti itsensä saksalaisbrändin suurimmaksi omistajaksi.

Puman kultanäppi Gulden siirtyi naapuriin Adidaksen toimitusjohtajaksi. Adidas on pärjännyt viime aikoina suuria kilpailijoitaan paremmin niin urheilun F1-kisoissa eli maratoneilla (Sabastian Sawen maailmanennätys 1.59.30 Lontoossa) kuin sijoittajien suosiossa.

Niken kompastellessa uusilla tekijöille on auennut tilaa. Deckers Brandsiin kuuluva Hoka ja sveitsiläinen On ovat vain reilun 15 vuoden ikäisiä juoksukenkäbrändejä, mutta ne ovat jo kohonneet kymmenen miljardin markkina-arvoluokkaan. Viime vuosina On on ollut alan kasvuyhtiö. Huimasti asemaansa on parantanut myös Alisa Vainion suomalaiskasvoikseen ostanut japanilainen Asics.

Grillin tossujaksossa käsitellään lenkkarivalmistajia sijoituskohteena.

Nollakorkoajan päättymisen jälkeen listaamattomalla markkinalla on ollut takkuista. Pääomarahastoilla on ollut vaikeuksia myydä salkuissaan olevia yhtiöitä, sijoittajien rahat ovat jääneet juntturaan eikä uusien rahastojen perustaminen ole onnistunut entiseen malliin.

Pääomarahastoyhtiöt, jotka eivät pysty vakuuttamaan potentiaalisia sijoittajia, ovat lirissä.

”Ne muuttuvat eläviksi kuolleiksi, jotka koettavat päästä eroon olemassa olevan salkun viimeisistä yhtiöistä”, kuvailee toimittaja ja tietokirjailija Marko Junkkari.

Jukkarin arvion mukaan pääomasijoitusalan zombiutuminen lisääntyy.

Junkkari on haastatellut kymmeniä alan toimijoita Pääomasijoittajat-kirjaansa varten. Grillillä puhutaan siitä, miksi suomalaisilla Buyout-rahastoilla on vaikeuksia kerätä uutta rahaa, vaikka niiden tuotot ovat kansainvälisesti vertailtuna olleet erinomaisia. Entä mikä on valtion sijoitusyhtiön Tesin rooli – ja onko siitä tullut jo liian vaikutusvaltainen?

Lisäksi puhumme pääomasijoittajien maineesta, Venture Capital- ja Buyout-sijoittamisen eroista sekä siitä, miksi ruotsalainen EQT on kasvanut aivan eri mittaluokkaan kuin samoihin aikoihin samoilla aikeilla liikkeellä ollut CapMan.

MAINOS

Marko Junkkarin Pääomasijoittajat-kirja (Otava 2026) Grillin kanta-asiakkaille suoraan kustantajan kirjakaupasta hintaan 25 euroa + postikulut koodilla GRILLI25.

Linkki kauppaan: https://otava.kauppakv.fi/sivu/tuote/paaomasijoittajat/5685159

Voihan verovelka!

Grillinpitäjän salkunsiivoushanke kompastui kuin siivooja imurin johtoon. Piilevän verovelan realisoituminen panee empimään myyntipainikkeen käyttöä.

Jos salkussa yli 20 vuotta olleen ja arvonsa vähintään 2,5-kertaistaneen yhdysvaltalaisen etf:n haluaisi siirtää paremmin salkkuun sopivaan ja rakenteeltaan parempaan eurooppalaiseen vaihtoehtoon, 100 000 euron suuruisesta myynnistä koituisi maksettavaksi 20 000 euron verot. Uuteen kohteeseen sijoitettavaksi jäisi 80 000 euroa.

Haitta ei ole pelkästään se, että salkku pienenee siitä menevän veron myötä - ja joskushan verot pitää joka tapauksessa maksaa. Haitta on myös se, että piilevä verovelka ei ole keräämässä sijoittajalle lisää tuottoa.

Jos myydyn ja tilalle ostetun etf:n kohde on kutakuinkin sama ja kumpikin tuottaa seuraavana vuotena 10 prosenttia, pidetyn sijoituksen arvo nousee 110 000 euroon, josta piilevää verovelkaa hankintameno-olettama huomioiden on reilut 22 000 euroa.

Myydyn ja tilalle ostetun sijoituksen arvo puolestaan on vain 88 000 euroa, jonka sisällä on vajaan 3000 euron piilevä verovelka.

Numeroiden pyörittelyn sijaan jaksossa kuitenkin lähinnä yhtiökommentteja niistä yhtiöistä, joihin vuosineljänneksen aikana toteutuneet 33 transaktiota ovat kohdistuneet. Ne ovat:

Osakkeet:

LoihdeF-SecureAdmicomBerkshire HathawayPepsiCoLapWallAllianzCityconIlkkaAlma MediaLumo KoditSampo

Rahastot:Storebrand ACWIAmyundi Core Stoxx Europe 600Xtrackers MSCI EM

MAINOS NEXTORY

Haluatko lukea tai kuunnella Bostonin ilmaiseksi? Rekisteröidy Nextoryyn alla olevalla linkillä, niin saat 20 tuntia kuunteluaikaa 30 päivän aikana. Uusille ja palaaville - ja minäkin saan euroni.

https://www.nextory.com/fi/karongrilli30

MAINOS PÄÄTTYY

Muutakin Nextoryssä voi kuunnella samalla. Jos rekisteröityessä kysytään koodia, se on "karongrilli30".

Auroora Yhtiöt ostaa 5–20 miljoonan euron yhtiöitä, joita se mahdollisuuksien mukaan täydentää pienemmillä hankinnoilla, mutta toisin kuin pääomasijoittaja, se ei osta yhtiöitä myydäkseen vaan omistaakseen niitä.

Ajatus on, että ostokohteet ovat jo ostettaessa kannattavia, ja niiden tuottamalla kassavirralla Auroora ostaa lisää ja paisuu entistä suuremmaksi.

”Liiketoimintamallimme on ’kasvua kasvun päälle’”, Aurooran toimitusjohtaja Antti Rauhala kuvaa.

Rauhalan ”kasvua kasvun päälle” -mekanismi on vastaavanlainen kuin ”korkoa korolle” -ilmiö. Auroora vauhdittaa ostamiaan yhtiöitä kasvamaan, ja kun niiden tulokset ja kassavirrat kasvavat, vapautuvalla rahalla ostetaan uusia yhtiöitä, joita taas kasvatetaan.

Kasvua tulee siis kahta kautta: orgaanisesta kasvusta ja yritysostoin tapahtuvasta kasvusta. Ensimmäisen vuosipuoliskona aikana Aurooran yhtiöiden orgaaninen kasvu oli huimat 21 prosenttia. Luku on mykistävä, sillä Aurooran omistukset eivät ole startupeja vaan vakaasti tulosta tekeviä ja etupäässä perinteisenoloisia yhtiöitä. Niitä ei skaalata niin kuin ohjelmistoyhtiöitä.

”Kivaa siinä on se, että kasvu oli laaja-alaista ja tuli useista yhtiöistä, koko meidän repertoaaristamme.”

Grillillä puhutaan muun muassa niistä keinoista, joilla Auroora ohjaa itsenäisinä pidettyjä yhtiöitä ja kuinka se pyrkii vauhdittamaan yhtiöidensä kasvua ja kohentamaan niiden kannattavuutta.

Kaksinumeroiseen ja vieläpä kakkosella alkavaan orgaaniseen kasvuun ei kuitenkaan parane tuudittautua. Auroora tavoittelee 5–8 prosentin vuotuista orgaanista kasvua. Se lienee realistisempi odotus pidemmälle aikavälille, vaikka Aurooran suurimpien yhtiöiden toimintaympäristö on muuttunut aivan viime viikkojen uutisilla entistä kiinnostavammaksi.

Yhteistyössä: Auroora Yhtiöt

Mitkä Helsingin pörssin yhtiöt hyötyvät kuumana sykkivästä datakeskusbuumista?

Datakeskusten rakentaminen tuo töitä rakennusliikkeille ja niiden alihankkijoille henkilöstövuokrausfirmoja myöten. Nokia myy datakeskuksiin sisuskaluja ja Wärtsilä voimaloita maailman datakeskuksiin.

Kunhan myllyt saadaan pyörimään, ne ryhtyvät imemään sähköä. Odotukset sähkön hintakehitykselle nousevat, mikä hyödyttää suoraan Fortumia ja muita energiayhtiöitä. Samalla monet pöytälaatikossa odottamassa olleet tuuli- ja aurinkovoimalainvestoinnit kaivetaan uudelleen tarkasteltavaksi. Sähköinfrastruktuurin rakentaminen kysyy taas lisää työvoimaa ja vaatii tarvikkeita.

Sähkön hinnan kohoaminen lähelle eurooppalaista tasoa epäilemättä panee myös sähkönkäyttäjät miettimään energiansäästöinvestointeja. Voi povailla, että melkein kaikkeen sähköön liittyvään kohdistuu entistä suurempaa kysyntää.

Monologijaksossa vajaan tunnin verran jorinaa Helsingin pörssin datakeskusbuumereihin ja investointisyklien luonteesta. Mainituiksi tulevat aiempien lisäksi ainakin YIT, Kreate, GRK, LapWall, Elisa, Merus Power, Auroora ja jopa Kesko.

Wärtsilän IR-johtaja Hanna-Maria Heikkinen Grillissä:

https://open.spotify.com/episode/0bFHhC2Ae6j8rTAKpvRifb?si=95d8a139a6724f4e

Elisan toimitusjohtaja Topi Manner Grillissä:

https://open.spotify.com/episode/0iRMY8ZvfGhTEN7vQU59DU?si=a4625d6a1cdb47ce

YIT:n toimitusjohtaja Heikki Vuorenmaa Grillissä:

https://open.spotify.com/episode/4L61CoZAPdrBjzjUCs1a1C?si=44819094af224c0c

LapWallin yrittäjä-toimitusjohtaja Jarmo Pekkarinen Grillissä:

https://open.spotify.com/episode/6OzjF9ncZasYFVEK3NKuBX?si=9b18e228d6d84d7a

After 15 years of investor neglect, emerging markets are trading at a steep discount to developed markets. Baillie Gifford's Roddy Snell sees three reasons for optimism: attractive valuations, stronger macroeconomic fundamentals and faster economic growth.

But what could finally trigger a comeback?

Snell points to two key factors: China and the US dollar. He believes the worst may be behind in China — and argues that in areas ranging from electric vehicles and batteries to solar power and AI, Chinese companies are already leading the world.

In this episode, we discuss BYD, CATL, Luckin Coffee, Petrobras, Kaspi, EO Technics and the semiconductor giants TSMC, Samsung and SK Hynix. Snell explains why his funds have such large positions in these three semiconductor companies, and why he believes the current memory-chip cycle may be fundamentally different from those of the past.

We also talk about the biggest risks to the emerging-markets thesis — from a US recession to problems in China and tensions around Taiwan.

And finally: will emerging markets get the green, red or black mustard?

The interview was recorded in Edinburgh on August 21, 2026. In co-operation with Baillie Gifford.

Oriolalla pitäisi olla kaikki edellytykset tehdä kelpo tulosta. Lääkejakelussa se jakaa Suomessa markkinan Tamron kanssa. Kun lääkkeiden kysyntä ja niiden liikuttelun tarve kasvaa, Oriolan perusbisnes tuntuu teoriassa rahanvuolennalta.

Käytännössä tilanne on ollut toinen: Oriola on joutunut esittelemään viime vuosina rutkasti miinuksella olevia tilinpäätöksiä.

Keskeinen syy tappioihin ovat harharetket oman perusliiketoiminnan reuna-alueille. Koko Oriolan historia itsenäisenä pörssiyhtiönä vaikuttaa olevan surkeiden sattumusten sarjaa.

Viime vuosina kurssia on käännetty: Oriola haluaa palata perusasioihin eli jakelupalveluiden tarjoamiseen lääkeyhtiöille ja niiden kanssa selvästi synergestiseen hyvinvointituotteiden tukkukauppaan.

"Meidän odotuksemme on, että strategiakauden lopussa... olemme aivan eri yhtiö kuin nyt", Oriolan talousjohtaja Mats Danielsson sanoo Karon Grillissä.

Kaiken keskiössä on logistiikka.

Logistiikka on tehokkuusbisnestä. Jotta kone toimisi kuin rasvattu, sen pitää olla kunnossa. Oriolan sydän Suomessa on Espoon Mankkaalla sijaitseva logistiikkakeskus. Se alkaa vedellä viimeisiään. Parhaillaan käynnissä on uuden, selvästi tehokkaamman myllyn rakentaminen Järvenpäähän. Sydämensiirto, eli logistiikkakeskuksen siirto Mankkaalta Järvenpäähän, tapahtuu näillä näkymin vuosina 2027–2028.

Uuden sydämen ja uuden verenkiertoelimistön eli toiminnanohjausjärjestelmän pitäisi parantaa rutkasti Oriolan tehokkuutta, jolloin sen pitäisi kyetä tuottamaan palveluja edullisemmin. Tämän voisi kuvitella tarkoittavan entistä parempaa hintakilpailukykyä, siis joko uusia päämiesvoittoja edullisemmilla hinnoilla tai parempaa tulosta nykyisillä hinnoilla – tai luultavammin jotain niiden yhdistelmää.

Logistiikkakeskusinvestointi maksaa Oriolan arvion mukaan 110–120 miljoonaa euroa. Kiinteistön ja koneet Oriola liisaa SEBiltä: alkupainotteiset oman taseen investoinnit muutetaan korkeammiksi juokseviksi kustannuksiksi, jotka alkavat rullata uuden laitoksen valmistuttua.

Grillillä puhutaan myös kahdesta rahanarvoisesta tase-erästä, jotka Oriola voisi muuttaa rahaksi sopivan hetken tullen.

Järvenpään logistiikkakeskus -sijoittajaesitys:https://www.oriola.com/globalassets/investors/other-investor-materials/2026/jarvenpaa-announcement-ir-presentation.pdf

Yhteistyössä: Oriola

Oriolalla pitäisi olla kaikki edellytykset tehdä hyvää tulosta. Vanhassa perusliiketoiminnassaan eli lääkejakelussa se jakaa Suomessa markkinan Tamron kanssa. Kun lääkkeiden kysyntä ja niiden liikuttelun tarve kasvaa kaiken aikaa jo väestön ikääntymisen vuoksi, Oriolan perusbisnes tuntuu teoriassa rahanvuolennalta.

Käytännössä tilanne on ollut toinen: Oriola on joutunut esittelemään viime vuosina omistajilleen rutkasti miinuksella olevia tilinpäätöksiä.

Keskeinen syy tappioihin ovat harharetket oman perusliiketoiminnan reuna-alueille. Koko Oriolan parikymmenvuotinen historia itsenäisenä pörssiyhtiönä vaikuttaa olevan surkeiden sattumusten sarjaa.

Viime vuosina kurssia on käännetty: Oriola haluaa palata perusasioihin eli jakelupalveluiden tarjoamiseen lääkeyhtiöille ja niiden kanssa selvästi synergestiseen hyvinvointituotteiden tukkukauppaan. Kaiken keskiössä on logistiikka.

Logistiikka on tehokkuusbisnestä. Jotta kone toimisi kuin rasvattu, sen pitää olla kunnossa. Oriolan sydän Suomessa on Espoon Mankkaalla sijaitseva logistiikkakeskus. Se alkaa vedellä viimeisiään. Parhaillaan käynnissä on uuden, selvästi tehokkaamman myllyn rakentaminen Järvenpäähän. Sydämensiirto, eli logistiikkakeskuksen siirto Mankkaalta Järvenpäähän tapahtuu näillä näkymin vuosina 2027–2028.

Uuden sydämen ja uuden toiminnanohjausjärjestemän pitäisi parantaa rutkasti Oriolan tehokkuutta, jolloin sen pitäisi kyetä tuottamaan palveluja edullisemmin. Tämän voisi kuvitella tarkoittavan entistä parempaa hintakilpailukykyä, siis joko uusia päämiesvoittoja edullisemmilla hinnoilla tai parempaa tulosta nykyisillä hinnoilla – tai luultavammin jotain niiden yhdistelmää.

Logistiikkakeskus maksaa Oriolan arvion mukaan 110–120 miljoonaa euroa. Kiinteistön ja koneet Oriola liisaa SEBiltä: alkupainotteiset oman taseen investoinnit muutetaan korkeammiksi juokseviksi kustannuksiksi, jotka alkavat rullata uuden laitoksen valmistuttua.

Oriolan talousjohtajan Mats Danielssonin kanssa puhutaan paitsi Oriolan bisneksestä ja uudesta logistiikkakeskukseta myös kahdesta rahanarvoisesta tase-erästä, jotka Oriola voisi muuttaa rahaksi sopivan hetken tullen.

Järvenpään logistiikkakeskus -sijoittajaesitys:https://www.oriola.com/globalassets/investors/other-investor-materials/2026/jarvenpaa-announcement-ir-presentation.pdf

Yhteistyössä: Oriola

Luultavasti aika harva entisen Oulun Puhelimen omistajista tietää olevansa mukana vaahtolasimarkkinan pohjoiseurooppalaisessa konsolidoinnissa ja vauhdikasta kasvua hartiavoimin tekevässä yhtiössä.

Sijoitusyhtiövaiheen kautta vanhasta puhelinyhtiöstä on kuoriutunut Foamit, joka hallitsee Suomen, Ruotsin ja Norjan vaahtolasimarkkinaa. Vaahtolasi on jätelasista valmistettavaa materiaalia, jota käytetään keventeenä ja eristeenä rakentamisessa – niin omakotitalojen sokkeleiden reunustoilla, kerrostalojen viherkatoilla kuin moottoriteiden rampeissa.

Vaahtolasi on kohtuullisen tuore keksintö, ja se kilpailee eri käyttökohteissa kivi- ja savipohjaisten murskeiden kanssa. Kierrätysainespohjaisuus ja alhainen hiilijalanjälki ovat vaahtolasin valtteja.

Lisää myyntiä pitäisi olla saatavilla aivan vain lisäämällä vaahtolasin tunnettavuutta. Uusia käyttökohteita etsitään ja löydetään kaiken aikaa.

”Keskitymme niihin, joista saamme aikaiseksi tulosta ja katetta”, Foamitin toimitusjohtaja Erja Sankari linjaa Karon Grillissä.

Vaahtolasivalmistus on usein syntynyt lasinkierrätyksen jatkeeksi. Vuosi sitten Foamitin toimitusjohtajana aloittaneen Sankarin johdolla Foamitin ambitiotaso on korkealla. Yhtiö keskittyy taloudellisesti fiksuun liiketoimintaan, yhdistelee pieniä toimijoita ja panee ne kuntoon.

Kolmen Pohjoismaan jälkeen kiinnostus on kohdistunut pohjoiseen Keski-Eurooppaan. Foamitilla on käynnissä yhteisyrityshankkeet niin Saksassa kuin Belgiassa.

Epäorgaanista kasvua tarvitaan, sillä Foamitin tavoitteena on peräti 100 miljoonan euron liikevaihto vuoden 2028 loppuun mennessä. Tällä hetkellä liikevaihto on reilut 40 miljoonaa euroa.

Yhteistyössä: Foamit

Helsingin pörssissä ja First North -markkinapaikalla käydään kauppaa lähes kuudellakymmenellä yhtiöllä, joiden markkina-arvo on alle 50 miljoonaa euroa.

Suursijoittajien on hankala sijoittaa niihin, sillä sijoitussalkun kannalta järkevän painon saaminen vaatisi suuren osuuden ostamista yhtiöstä. Eikä se onnistu vaikuttamatta kurssiin – eikä osakkeesta ainakaan pääsisi eroon helposti.

Viime aikoina pörssin pienen yhtiöt ovat laajasti ottaen jääneet osattomiksi kurssinoususta. Siihen on hyvät syynsä. Pörssin pienimpien joukossa on kosolti ikuisia alisuorittajia samoin kuin edellisessä listautumisbuumissa listautuneita firmoja, joille todellisuus on osoittautunut toiveita karummaksi ja kurssi käyttäytynyt sen mukaisesti.

Pienyhtiöt ovat tyypillisesti myös enemmän kotimarkkinayhtiöitä kuin pörssijätit.

Suomen talouden ounastellun elpymisen pitäisi avittaa kotimarkkinayhtiöitä. Ja kun suuryhtiöillä menee hyvin ja ne satsaavat tulevaan, sitä enemmän niitä palvelevat pienyhtiöt saavat töitä.

Löytyisikö pörssin pienimpien joukosta Pirkka-osakkeita – kohtuullisen laadukasta liiketoimintaa kukkaroystävälliseen hintaan?

Jaksossa käydään kursorisesti läpi Helsingin halvimmat, alle 50 miljoonen euron markkina-arvon yhtiöt.