Kivana oleminen on houkuttelevaa. Turvallista. Kukapa ei haluaisi olla pidetty?

Entä mitä seuraa, kun kivana oleminen ja tärkeät päämäärät ovat keskenään ristiriidassa? 

Niiden, jotka pääsevät elämässään pitkälle, voi usein sanoa olevan enemmän kyvykkäitä kuin kivoja. 

Kyvykäs ei mielistele eikä etsi hyväksyntää. Kyvykäs ei kumarra välttääkseen konflikteja. Kyvykäs tekee sen, mitä on tehtävä, vaikka se sattuisi – ei vain muihin, vaan joskus myös häneen itseensä. 

Kun kivat myötäilevät, kyvykkäät rakentavat sinne, minne kiva ei uskalla.