Jaksossa perehdytään museoihin transformatiivisina tiloina ja museoiden transformatiiviseen potentiaaliin. Museot ovat viime vuosikymmeninä ottaneet yhä rohkeampia kantoja esimerkiksi ilmastokriisin ja rasismin kaltaisiin ongelmiin ja pyrkineet aktiivisesti osaltaan vaikuttamaan näihin. Silti museoilla itsellään on myös hankala kulttuurihistoria, sillä museot ovat historiassaan myös ylläpitäneet ja vahvistaneet erilaisia hegemonisia valtasuhteita niiden purkamisen sijaan. Mitä tekemistä epämukavuudella on museoiden ja tavoiteltujen transformaatioiden kanssa ja voiko epämukava museo olla transformatiivinen? Miksi ja kenelle museot saattavat nykyisellään tuntua epämukavilta tiloilta ja pitäisikö epämukavuutta pyrkiä kääntämään museoissa ympäri?

Jakson pohjana toimii aiheesta tehty tieteellinen tutkimus, jonka Minni on tehnyt osana Koneen säätiön rahoittamaa Epämukava museo -hanketta.

Jaksossa mainittu ja käsitelty:

Epämukava museo: kohti turvallisia, rohkeita tiloja

Matikainen, M. (2026). Transformations and Uncomfortability in the Museum Context: A Narrative Literature Review. Journal of Museum Education, 1–22. https://doi.org/10.1080/10598650.2026.2636333

Burnham, R. (2011). “The Last Temptation: Teaching Toward Peak Experiences.” Teoksessa Burnham & Kai-Kee (toim.) Teaching in the Art Museum: Interpretation as Experience, 143–149, Los Angeles: The J. Paul Getty Museum.

Opettaminen on ihmissuhdeammatti isolla alkukirjaimella, mutta ihmissuhteisiin liittyvät tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat läsnä kaikkialla, missä on ihmisiä. Siksi moni kokee tunne- ja vuorovaikutustaidoissa kehittymisen erityisen merkitykselliseksi. Jaksossa keskustellaan siitä, mitä tapahtuu, kun opettajaopiskelija löytää merkityksellisyyttä tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppimisesta osana opettajaksi kasvamistaan. Jyväskylän yliopiston yliopistonopettaja Tommi Mäkinen kertoo väitöstutkimuksensa pohjalta, mitä tunne- ja vuorovaikutustaidot oikeastaan ovat ja millaista on merkityksellinen oppiminen näiden alueella. Jaksossa syvennytään siihen, miten tunne- ja vuorovaikutustaitoja voidaan harjoitella ja miksi nämä ovat tärkeitä tuleville opettajille. Keskustelua käydään myös siitä, mitä yhteistä ja mitä eroa on merkityksellisellä ja transformatiivisella oppimisella. Entä miten opettajankoulutusta voisi kehittää kohti merkityksellistä ja/tai transformatiivista koulutusta?

Mainitut ja lisäluettavaa:

Thomas Gordon

Carl Rogers

David Ausubel

Rebecca Collie

Robert Kegan

SEL: social and emotional learning

Fred Korthagenin sipulimalli

Mäkinen, T., Kostiainen, E., & Klemola, U. (2021). Significant in life: Core learning outcomes of a social and emotional course in physical education teacher education. Teoksessa M. Talvio & K. Lonka (toim.), International Approaches to Promoting Social and Emotional Learning in Schools (s. 167–189). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003093053-13

Mäkinen, T., Virtanen, A., & Kostiainen, E. (2024). Social and Emotional Learning in Finnish Physical Education Teacher Education. Journal of Teaching in Physical Education, 1(aop), 1–10. https://doi.org/10.1123/jtpe.2024-0120

Mäkinen, T., Matikainen, M., & Kostiainen, E. (2024). Tunne- ja vuorovaikutustaitojen oppiminen liikunnanopettajankoulutuksessa. Yliopistopedagogiikka, 31(1). https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2024/06/20/tunne-ja-vuorovaikutustaitojen-oppiminen-liikunnanopettajankoulutuksessa/

Collie, R. J., & Perry, N. E. (2019). Cultivating Teacher Thriving through Social-Emotional Competence and Its Development. The Australian Educational Researcher, 46, 699-714.

https://doi.org/10.1007/s13384-019-00342-2

Talvio, M. & Klemola, U. (2017). Toimiva vuorovaikutus.

Rogers, C. (1969/1983). Freedom to learn.

Rogers, C., Lyon, H., & Tausch, R. (2013). On becoming an effective teacher: Person-centered teaching, psychology, philosophy, and dialogues with Carl R. Rogers and Harold Lyon. Routledge.

Minni vastaa kuulijakysymyksiin: Millaisia paradokseja peruskouluun liittyy? Mihin kouluja tarvitaan? Mikä on koulun funktio kansallisvaltiossa? Mikä on opettajan tehtävä yhteiskunnassa? Luvassa ainakin pohdintaa koulun ristiriitaisistakin tehtävistä, opettajan työn eettisistä dilemmoista, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta sekä jopa pientä paasausta mahdollisuuksien tasa-arvoon liittyen.

Entä missä tilanteissa kasvatustieteellisestä ymmärryksestä on ollut hyötyä tutkijan työn ulkopuolella? Ja miksi Lost-sarjan autiolla saarella olisi tarvittu luokanopettajaa?

Josephine Lau interviews Minni Matikainen on the meanings and ways of doing peer mentoring during doctoral studies. As a case example, Minni describes RETEE (Researchers in Education and Teacher Education at the University of Jyväskylä ry), which is an association for doctoral and post doctoral researchers. Minni was one of the founding members of RETEE and tells how and why RETEE was established and how it works. The importance of building a community, making a difference at higher level and helping each other doing our research are discussed.

The podcast episode is part of METEOR, which is an EU-funded project transforming doctoral education by equipping PhD students and early-career researchers with essential transversal skills. Through innovative training, interdisciplinary collaboration, and in-person academies, METEOR enhances career readiness and strengthens the societal impact of research. Policy recommendations and the long-term access to the project outcomes and resources will ensure lasting improvements in doctoral training across Europe and beyond.

Links:METEOR

RETEE – Researchers in education and teacher education at JYU RY

Jos sivistyskeskustelu kiinnostaa ja etenkin, jos se turhauttaa ja tulee jo korvista, kuuntele tämä. Jaksossa pohditaan, mitä epäselvää on sivistyksen käsitteessä ja millaisia kritiikkejä sivistykseen on kohdistettu. Mitä on puolisivistys ja miksi se tuhoaa sivistyksen mahdollisuuden? Kenelle sivistyksen käsite kuuluu? Millaista on sivistykseen tähtäävä kasvatus? Sivistystutkija Antti Moilanen Kasselin yliopistosta kertoo, mikä on sivistyksen potentiaali vastata yhteiskunnallisiin ongelmiin ja kriiseihin.

Lisäluettavaa:

Antti Moilanen, 2022: Sivistys ja emansipaatio : sivistävä ja yhteiskuntakriittinen opetus kriittis-konstruktiivisessa didaktiikassa Sivistys ja emansipaatio : sivistävä ja yhteiskuntakriittinen opetus kriittis-konstruktiivisessa didaktiikassa - OuluREPO

Yliopistolla ei ole aikaa eikä rahoitusta rauhassa syventyä toteuttamaan sivistystehtäväänsä vaan yhä kiihtyvämmissä sykleissä pyritään vastaamaan työelämän, talouden ja teknologian tarpeisiin sekä toimimaan kvartaalitalouden periaatteiden mukaisesti. Millaista on työskennellä kafkamaisen absurdissa systeemissä samalla yrittäen kaikin keinoin vaalia rinnassa roihuavaa sivistyksen ihanteen liekkiä ja ikiuteliasta tutkijan mieltä? 

Tähän kysymykseen perehtyivät 54 kirjoittajaa Minni Matikaisen, Anni Piirosen ja Paula Silvénin toimittamassa Akateeminen kapinakirja – Kauno- ja kaunakirjallisuutta yliopiston epäkohdista ja niitä vastaan kapinoinnista -teoksessa. Kapinan ytimessä on tänä päivänä yhä radikaalimmaksi muuttuva ajatus siitä, että tutkimuksen arvoa on mahdotonta tietää etukäteen. Kapinakirja toimii vapaan akateemisen toimijuuden ja vapauden perusteluna ja puolustuksena.

Kirja on kutsu lempeään mutta radikaaliin avoimeen kapinaan ja se on tarkoitettu kaikille yliopistosta kriittisenä yhteiskunnallisena instituutiona kiinnostuneille. Yliopistolaisille itselleen kirja antaa vertaistukea ja esimerkkejä kapinan muodoista. Laajemmalle yleisölle, esimerkiksi päättäjille, poliitikoille ja muille koulutussektoreille, kirja avaa yliopistomaailman lainalaisuuksia ja ongelmakohtia ymmärrettävällä tavalla.

Tässä jaksossa Minni, Anni ja Paula keskustelevat yliopiston epäkohdista, akateemisesta kapinoinnista ja kirjan toimittamisesta. Kuten kuuluu, akateeminen kapina voi olla myös hauskaa!

Jaksossa mainittu:

Hanna Kuusela: Syytös - Muuan akateeminen komitragedia. Vastapaino 2024.

Talouden valta yliopistoissa (Politiikasta podcast):  https://politiikasta.fi/podcast-talouden-valta-yliopistoissa/

Tieto- ja tiedekirjakustantamo Vastapaino

Välillä sitä tutkijana törmää omaan tutkimusaiheeseensa viihteessä, taiteessa tai muissa kulttuurituotteissa. Toisinaan käy niin, että sitä tuijottaa puolen vuoden ajan jotain sarjaa joka ilta puolivaloilla ja vasta viimeisessä jaksossa tajuaa sarjan käsittelevän omaa tutkimusaihettaan. Näin saattoi käydä podcastaajalle ainakin kerran. Jaksossa käsitellään transformatiivisen oppimisen hyviä kuvauksia tv-sarjoissa ja kirjoissa tutkijan silmin.

Käsiteltävät sarjat: Breaking Bad, Better Call Saul, Orange is the New Black, Buffy Vampyyrintappaja ja Fifty Shades of Gray.

Miksi toinen vihaa koulua ja opettajia, kun toinen taas ihailee ja haluaa itsekin alalle töihin? Ovatko opettajat sankareita vai hirviöitä? Tervetuloa opettajamyyttien äärelle. Jaksossa puidaan opettajamyyttejä Asko Karjalaisen ja Deborah Britzmanin tutkimusten pohjalta. Jaksossa käydään läpi Karjalaisen esittämät kolme opettajamyyttiä: 1.Opettajuus on synnynnäistä 2. Opettaminen on yksityisasia ja 3.Opettajan sana on totuus, sekä Britzmanin samansuuntaiset opettajamyytit: 1. Kaikki riippuu opettajasta, 2. Opettaja on asiantuntija ja 3. Opettajat ovat itseoppineita. Pitääkö näistä mikään paikkansa ja mikä merkitys tällaisilla myyteillä loppupeleissä on?

Jaksossa mainitut lähteet:

Deborah Britzman 1986: Cultural Myths in the Making of a Teacher: Biography and Social Structure in Teacher Education. Harvard Educational Review (1986) 56 (4): 442–457. https://doi.org/10.17763/haer.56.4.mv28227614l44u66

Asko Karjalainen 1991: Ammattitaidon myytti - rehtorin päänvaiva? Latenttien merkitysstruktuurien ongelmatiikkaa eräillä Kajaanin kouluilla. Lisensiaatintyö. Oulun yliopisto.

Asko Karjalainen 1992: Ammattitaidon myytti opettajayhteisöissä. Oulun yliopisto

Aamulla herätessä hävettää kaikki: mitä tuli tehtyä ja mikä jäi tekemättä. Sen sijaan kiinnostaa kategoriattomuus ja rajojen ulkopuolilla tapahtuvat kohtaamiset. Missä minä olen, saako haahuilla menemään, mitä jos tulee asetetuksi luokkaan, johon ei tunne kuuluvansa? Tutkijan työpöydällä on vain kolme tutkimusartikkelia, joista mistään ei voi puhua. Kannattaako silloin puhua itsestään vai pitäisikö vain olla hiljaa, ettei tarvitsisi taas hävetä?

Kasvata mua toivottaa hyvää kesää!

Jaksossa mainittu:

Pierre Bourdieu

Kasvata mua jakso: 30. Tyhmyydestä

Mikä meitä vaivaa -podcast

Yläkaupungin yö -festivaali

Miten elää merkityksellisesti maailmassa, joka on matkalla tuhoon? Kasvatustieteen tohtori Johanna Kallio vie meidät syväsukellukselle itsekasvatuksen maailmaan. Jaksossa keskustellaan, mitä ja millaista itsekasvatus on ja mihin sitä tarvitaan. Pohdinnoissa liikutaan aina kapitalismin logiikoista self helpiin ja kirjastojen käytäville. Lisäksi kuullaan niin ekoterapeuttisesta itsekasvatuksesta kuin biofobiasta ja nekrofiliastakin. Johanna valottaa, miten itsekasvatus laajenee ideaalitilanteessa yksilössä tapahtuvasta muutoksesta aktiiviseksi yhteiskunnalliseksi toimijuudeksi ja näkyy muutoksena ihmisen elämänpiirissä. Käytännössä virikkeitä ja sisältöjä itsekasvatukseen voi lähteä hakemaan jaksossa mainittujen toimintojen lisäksi monilla tavoilla. Aloittaa voi esimerkiksi harjoittelemalla itsekasvattavia keskusteluja sydänystävän kanssa Martha Nussbaumin tunneteorian jalanjäljissä, löytämällä tai muodostamalla itsekasvatusyhteisöjä Santeri Alkion tai Urpo Harvan ajattelun jalanjäljissä, löytämällä merkitystä toisten auttamisesta kontribuoimalla yhteisöön esimerkiksi vapaaehtoistyön kautta tai vaikkapa maadoittavista ja sidosteisuuden kokemuksia ympäristön kanssa kasvattavista puutarhatöistä tai käden taidoista, siis vastuunkannon omaksumisesta!

Jaksossa mainitut lähteet ja ajattelijat sekä lisäluettavaa: 

Johanna Kallio (2024) Ekologinen itsekasvatus : Aikuiskasvatuksen filosofiaa ekokriisien ajassa. Tampereen yliopiston väitöskirjat 1095. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/160374

Johanna Kallio & Jani Pulkki (2022). Elämää vaalivan itsekasvatuksen luonnos. Aikuiskasvatus 42 (1), 25–36. https://doi.org/10.33336/aik.115551

Johanna Kallio, Jani Pulkki, Antti Saari & Tuomas Tervasmäki (2022). Ekoterapeuttinen itsekasvatus: Tulkinta Erich Frommin rakkauden teoriasta kapitaloseenin ajassa. Kasvatus & Aika, 16 (3), 25–48. https://doi.org/10.33350/ka.111733

Johanna Kallio (2023) Cultivating the biophilic self: Urpo Harva as a theorist of environmental adult education. European Journal for Research on the Education and Learning of Adults, 15(2), 159–178. https://doi.org/10.3384/rela.2000-7426.4695

Antti Saari (2016). Elinikäinen oppiminen ja yksilöivä valta. Aikuiskasvatus, Vol 36, nro 1. https://doi.org/10.33336/aik.88470

Jalmar Edward Salomaa (1950). Tie ihmisyyteen. Kansalaisen itsekasvatuksen perusteita. WSOY.

Juho August Hollo (1931). Itsekasvatus ja elämisen taito. WSOY.

Urpo Harva (1943). Vapaa kansansivistystyö. Yhteiskunnallisen korkeakoulun julkaisuja II. Oy Suomen Kirja.

Urpo Harva (1955). Aikuiskasvatus. Johdatus aikuiskasvatuksen teoriaan ja työmuotoihin Suomessa. Otava.

Martha Craven Nussbaum (2008). Upheavals of Thought: The Intelligence of Emotions. [Alkuperäinen teos julkaistu 2003.] Cambridge University Press.

Erich Fromm (1971). Terve yhteiskunta. [Alkuperäinen teos julkaistu 1955.] Suomentaneet A. Kannosto ja M. Kannosto. Kirjayhtymä.

Carloz Ruiz Zafón (2021). Tuulen varjo. Ensimmäinen suomenkielinen painos vuodelta 2004. Kustannusosakeyhtiö Otava.

Korhonen, M. (2024). ”Tutkimalla haluan olla mukana rakentamassa parempaa huomista”. Johanna Kallion tutkijahaastattelu. Aikuiskasvatus, 44(4), 314–315. https://doi.org/10.33336/aik.152225

Rauno Huttunen

Jan Varpanen