Extra-jaksossa keskustellaan siitä, miten kaikilla pitäisi olla kaikkea yhdessä vierailevan Johannes Ekholmin kanssa. Mitä tarkoittaa täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi? Miten siihen päästään? Miksi on kivaa välillä kuvitella runsautta sen sijaan että vaan nihkeilee ja niukkailee?

Pontusta vaivaavat hänen omat feminismipuheensa, Veikkaa taas presidenttikampanjan leijonanmetsästys. Molemmat avaavat monimutkaista suhdettaan Pentti Saarikoskeen, lukijakysymys laittaa pohtimaan miksi kaikkia väsyttää, ja lopuksi kerrotaan, millaista demokratiateatteria A-Teeman lihavuusilta meille haluaa esittää. Mukana otteita päiväkirjoista ja calvadosta.

Pontus on sekoittanut päänsä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvilla, Veikka lukemalla Hesaria yöllä. Kaikkea hyvää kehutaan poikkeuksellisessa rakentavuuspuuskassa, kritiikkiä arvostellaan ja samppanja virtaa. Pontus listaa tämän hetken tärkeimmät poliittiset projektit ja Veikka kertoo miksi hipsteribileissä alkoi pelottaa

Veikka ja Pontus vaivaantuvat joukoista joilla ei ole voimia, puhuvat tulevaisuuden peruuttamisesta ja puivat suhdettaan heidät nielaisevaan Voima-lehteen. Mukana vegaanien kuluttaja-aktivismi ja lukijakysymys siitä, miten tavata ihmisiä yli kolmekymppisenä. Pontus ränttää ja Veikan äänessä kuuluu pieni hymy. Poikkeuksellinen detox-jakso.

Veikka ja Pontus kysyvät, pääseekö omien maskuliinisten etuoikeuksien julistamisella eteenpäin, kuulijakysymys saa Veikan epätoivoiseksi, ja lopussa käy ilmi, että työelämä onkin paljolti superia ja kaikki asiat menevät parempaan suuntaan.

Kolmannessa jaksossa Veikkaa ja Pontusta molempia vaivaa terrorismi, Veikka myös kertoo mitä yhteistä on Darth Vaderilla, Pekka Haavistolla ja Jokerilla.

Pontus pohtii natsiongelmaa Suomessa ja Yhdysvalloissa, Veikka kysyy miksi ihanaksi mainostettu jakamistalous on käytännössä sushikuljetuksia konsulteille ja miksi meistä tulee niin kontrollinhaluisia heti kun joku mainitsee alkoholipolitiikan.

Ensimmäisessä jaksossa Pontus Purokuru ja Veikka Lahtinen kysyvät, miten noloudella kontrolloidaan, miksi #suomi100:aa ei jaksa edes vihata, ja mistä Mikael Jungnerin suosiossa oikein on kysymys