Mikä meitä vaivaa?

Kaupunkeja on kiittäminen suurin piirtein kaikesta kiinnostavasta: kulttuurista, kaupasta, maanviljelystä, ihmisoikeuksista ja vapaamielisistä arvoista. Läpi historian sekä valtio että maaseutu ovat ahdistelleet kaupunkia ja koettaneet palauttaa sinne kuria. Nyt ollaan taas tilanteessa, jossa edistyksellistä politiikkaa tehdään nimenomaan kaupungeissa, kun taas valtiot ajavat taantumuksen asiaa.

Kannattaa pitää hatusta kiinni, sillä jaksossa esitetään ankara nurmikoiden kritiikki: Pontusta vaivaa kaikkialle levinnyt rahat, ajan, veden ja estetiikan syövä vihreä monokulttuurinen matto. Veikka taas arvostelee niin sanotusti omiaan eli punavihreyttä, josta on tullut veltto moraalinen identiteetti. Miksi punavihreä ihminen ruoskii itseän lakkaamatta?

Podcastissa aloitetaan uusi osio, jossa käsitellään perimmäisiä kysymyksiä. Suosituksissa käydään läpi kiistanalaista kirjallisuutta. Yhteistyössä Tsingtao ja Bornicon & Salming.

Mikä saa ihmiset julistamaan rakkautta työhönsä somessa? #ilovemyjob on yksi tapa ilmaista joustavaa yhteistyöluonnetta ja työhön sitoutumisen etiikkaa. Enää ei riitä, että tekee työnsä: on myös rakastettava työtä ja ilmoitettava siitä julkisesti.

Veikkaa vaivaa rajoitusten kulttuuri ja toxic woke, joka ei tarjoa mitään myönteistä vaan rakentaa elämää kieltojen päälle. Pontusta vaivaa puhetapa, jossa tunteet nähdään spontaaneina ja yllättävinä purskahduksina: iso osa tunteista on mekaanisia ja ennustettavia. Suosituksissa käydään läpi krapulaa ja Frantz Fanonia.

Podcastilla on myös uusi sponsori: jakso on tehty yhteistyössä Tsingtaon ja Bornicon&Salmingin kanssa.

Nykyään pitää olla tarkkana omien etuoikeuksiensa kanssa, varovainen, itsetietoinen ja valmiina nappaamaan itsensä kriittisesti kiinni. Mistä itseen liittyvästä voi sitten olla ylpeä? Miten kokea onnistumista ja voimantuntoa? Miten muodostaa myöntävä suhde itseen ja omaan tekemiseen? Jos me emme vastaa näihin kysymyksiin, fasistit kyllä vastaavat.

Pontusta vaivaa suorituksen jälkeinen häpeä ja ahdistus. Jokainen luovaa työtä tekevä tarvitsee oman teatteriohjaajan, jolle ulkoistaa häpeän käsittely. Veikka on vaivautunut äärioikeiston skriimien suosion todellisesta lähteestä: nautimme ja helpotumme siitä, että haitalliset rasistit näyttäytyvät hölmöinä ja kyvyttöminä.

Jaksossa juostaan kuin norsu Stockan posliiniosastolla. Lopuksi käsitellään somenormien rikkomista, pyöräilyä ja kannabista.

Tervetuloa kuulemaan kansallismielisen skenen uusimmat uutiset! Mikä viehätys äärioikeistolaisten höyrypäiden kaistapäisissä skriimeissä on? Kehräävätkö fasistiset neroaivot maailmanvalloitussuunnitelmaa vai onko netti- ja muidenkin natsien toiminta päämäärätöntä sekoilua?

Ennen äärioikeisto ihaili suomalaista menneisyyttä ja vastusti Kekkosta ja kotimaisia kommunisteja. Nykyään äärioikeisto on globalisoitunut, kun sekä ihailun kohteet että viholliset löytyvät ulkomailta. Mutta tiesittekö, että kylmän sodan aikana suomalainen äärioikeisto teki pommi-iskuja Yleen, lähetti käsikranaatteja postissa ja uhkasi suistaa junia raiteilta?

Lisäksi jaksossa tutkitaan luokkakantaista ruotsia, antropologian merkitystä ja klassikoiden arvoa.

Ilmastopolitiikkaa ei Suomessa koeta seksikkääksi. Siitä puhutaan teknokraattisesti, ikään kuin ilmastonmuutos ei muuttaisi kaikkea. Elämän massatuhonta tuntuu olevan kaukana tuolla jossakin. Miten palauttaa konflikti ja kritiikki ympäristöpuheeseen? Miksi jotkut ekoaktivistit fiilistelevät niukkuutta ja miksi ilmastokeskustelu menee aina yksilöiden lomalentoihin?

Entä puhe ihmisen geologisesta aikakaudesta, antroposeenista? Eikö ole aika löysää laittaa ympäristötuho ja joukkosukupuutto “ihmisen” nimiin, kun kyse on kapitalismin leviämisestä maailmanlaajuiseksi?

Pontusta vaivaa taiteilijoiden itsekeskeinen kusipäisyys, joka liittyy kaiken työn taiteilijamaistumiseen. Veikkaa vaivaa Antero Vartian ja Juhana Vartiaisen yhteinen porvarillinen pyhiinvaellus. Yhdessä puhutaan hautajaisista ja häistä.

Palavien lähiöiden kurjuudesta räppäävät artistit ajatellaan helposti alaluokan tulkeiksi. Mutta toimiiko tulkki tulppana vai dynamiittina? Mikä on Asan, Palefacen, Steen1:n tai Julma-Henrin suhde demareihin?

Millaista politiikkakäsitystä suomiräppi ilmentää? Miksi räppi on edelleen niin miehistä? Kuka on kapitalismin kasvattama murhaaja, jota ei ole mahdollista kesyttää? Entä sijaitseeko itsetunto yksilössä vai kollektiivisissa käsityksissä?

Tässä jaksossa puretaan Maa-keskeistä maailmankuvaa tunnustautumalla avaruusolioiksi ja esitellään kriittisiä vaatimuksia. Jaksosta on sensuroitu ainakin 10 minuuttia ja siinä kuullaan Avaimen Punainen tiili.

Yhteiskunnallista toimintaa ei voi jättää yksilötasolle. Tämä on tiedossa. Silti tuijotamme jatkuvasti omia kulutuspäätöksiämme ja koemme syyllisyyttä, ikään kuin kaikki olisi kiinni meistä yksilöinä. Tämä johtuu siitä, että me olemme kaikki uusliberaaleja.

Uusliberalismi on se syyllisyydentunne, joka tulee laiskotellessa. Se on se riittämättömyys, jota koetaan, kun vertaillaan itseä toisiin. Se on tunne siitä, että minun urani on kaikkein tärkein juttu.

Tässä jaksossa annetaan tuottavuusvinkkejä uusliberalismin hengessä. Pontus on rikkonut kylkiluunsa eikä terveydenhuoltoa kiinnosta, joten kääntyminen vaihtoehtohoitoihin uhkaa, sillä niissä ihmisiä vielä jaksetaan kuunnella. Veikkaa taas vaivaa hyvien tyyppien loikkaaminen viestintätoimistoihin.

Miehet naisistuvat ja muuttuvat soijapojiksi, valittavat miesasiamiehet. Mutta vähentyykö maskuliinisuuden valta todella, ja kuka on cuck?

Miksei olympialaisissa nähdä doupattuja supersankareita? Mikä fasistien tietokonefantasiassa on pielessä? Miksi kuumeessa on niin kivaa?

Tässä jaksossa juhlitaan uusasiallisesti. Veikka sisustaa pientä yksityistä pesäänsä viidakoksi samalla, kun Pontus luennoi suomalaisen työmoraalin aineellisista juurista. Palautetta otetaan vastaan ja annetaan takaisin.

Veikasta on tullut julkkis, kun taas Pontus elää mediassa suurmiesten sidekickinä. Mitä julkisuus tarkoittaa, miten sinne päätyy ja miten sitä kestää?

Millainen on päivä vuonna 2040 kapitalismin jälkeisessä yhteiskunnassa? Mitä tekemistä Platonilla on uusfasistien seksirobottien kanssa? Kumpi on tärkeämpää, kohtuullisuus vai suhteellisuus?

Tässä jaksossa jokin on perustavalla tavalla hajonnut, rikki, ja se aiheuttaa stressiä, vaikka elämä onkin sisäisesti mielekästä. Stressin lisäksi vaivaavat kertomukset suomalaisten kylmänkestävyydestä.

Deadpan-huumoria ja monimutkaisia käänteitä internetin tunneleissa. Veikkaa vaivaa mielenosoitusten järjestämisen helvetillisyys. Pontusta kaivertaa kateus nopeita työntekijöitä kohtaan, ja Veikka antaa neuvoja ultranopeaan kirjoittamiseen samalla kun miettii Kaius Niemen henkseleitä.

Miksi ammattiliitot ovat ikääntynyt Rolling Stones ja te-toimistoon iskevä Työstäkieltäytyjäliitto cooli uusi bändi? Pitäisikö perustulovaatimus laajentaa koskemaan eläimiä? Minkälaista on elämän hauraus kosmisessa mittakaavassa? Kenen elämää prekarisaatio ruoskii rajuiten? Miten hyväksyä oma hauraus ja hoivan tarve?