Saako mitään enää sanoa ja jos saa, niin mitä siitä seuraa?

Miksi sanominen voi pelottaa? Kestämmekä omia tai toisten tunteita? Mitä tarkoittavat sisältövaroitukset?

Mitä muutkin siitä ajattelee?

Miten paljon kannattaa välittää siitä muut ajattelee?

Mitä tehdä jos välittää liiikaa?

Pitääkö töissä olla kivaa? Aina, joskus, ei koskaan?

Mitä hyötyä siitä on, jos on kivaa ja toisaalta mitä tehdä jos ei kivaa juurikaan ole?

Olisiko pitänyt aloittaa jo aikaisemmin?

Jonkun harrastuksen suhteen se voi olla vaikkapa sellainen, että jotta voisi kilpailla tietyssä lajissa, niin olisi tarvinnut enemmän aikaa kehittymiseen ja treenaamiseen, ja siksi olisi jo lapsena pitänyt aloittaa.

Aikaa ei kuitenkaan voi jälkikäteen käyttää sieltä menneisyydessä, vaan tässä hetkessä voidaan vaikuttaa vain siihen, mitä tehdään nyt tai tulevaisuudessa. On siis aikamoinen paradoksi ajatella tässä hetkessä, että olisi pitänyt joskus aikaisemmin aloittaa.

“Voisitteko jossain jaksossa pohtia tarkemmin boreoutia ja siihen mahdollisesti johtavia syitä/tekijöitä? Voiko kyse olla jonkinlaisesta työyhteisön häiriöstä?”

Mikä ja mitä on boreout?

Jos burnout on työssä loppuunpalamista kun tehdään liikaa, niin boreout on sitä, että työtehtävät ei haasta, eivät ole merkityksellisiä tai niitä ei pysty tekemään haluamallaan tasolla.

Töissä “tylsistyminen” ei kuitenkaan ole laiskuutta vaan kohtaanto-ongelma jossa tekijän tarpeet ja toiveet ei lyö yksiin sen hetkisen tekemisen kanssa.

Tehokkuutta ihannoidaan - on voittajan tunnit ja mitataan askeleita, aikaansaamisesta tulee hyvä mieli ja enemmän on parempi. Nykyajassa on varmaan vaikeaa olla laiska. Toisaalta jotkut yrittää kyllä elää laiskemminkin. Jotkut ihmiset tekee isoja elämänmuutoksia, downshiftaa, luopuu huippuviroista ja muuttaa maalle tai Lappiin, Tällaiset leppoistamisen ilmiöt jyllää samaan aikaan, kun osa ylisuorittaa.

Onko se laiskuutta vai mitä on laiskuus?

Nykyään pitää ja aina täytyy sitä tai tätä. Nuorista varmaan tuntuu, että pitäisi saada hyvä opiskelupaikka, valmistua nopeasti, löytää hyvä työ, puoliso, perustaa perhe ja alkaa saada niitä lapsia, joita täältä Suomesta puuttuu.

Pitää olla sosiaalinen, hyvä vanhempi, uran pitää olla nousujohteinen ja lisäksi pitäisi olla hyvässä kunnossa. Tärkeää on myös laaja ystäväpiiri, opiskella jatkuvasti ja työyhteisössäkin pitää olla tärkeä ja osaava.

Pitää matkustella cooleissa paikoissa, hyödyntää voittajan tunti, täytyy verkostoitua ja syödä terveellisesti. Meditoidakin pitäisi ja hoitaa parisuhdetta, omistaa asunto ja mielellään auto ja koirakin...

Vai tarvitseeko?

Tämä aihe tuli palautteesta, että tehtäisiin jakso miellyttämisen tarpeesta ja sen hyödyistä ja haitoista. 

Tää on aihe jonka itsekin tunnistaa ihan arjessa, eli aika erilaisia ihmisiä mitä kohtaa. Osalla tuntuu olevan isompi tarve miellyttää ja on huoli jos EI miellytä.

Ja sitten on ihmiisä jotka on jotenki suloisen välinpitämätätmiä että mitä muut ajattelee heistä. 

Mutta mitä hyötyä tai haittaa tästä on?

Kaikki tuntuvat nykyään (ainakin somessa) olevan oman elämänsä sankareita. Hyvinvointiin ja itsensä kehittämiseen liittyykin tosi paljon asioita, jotka on joka tapauksessa tehtävä itse.

Kukaan ei voi puolestasi käydä lenkillä, harrastaa meditaatiota tai opiskella jotakin tärkeitä mielentaitoja. Instassa trendaa elämänhallintavideot, joissa näytetään aamurutiineja. Samaan aikaan on hirveä määrä kaikenlaisia ammattilaisia: juoksuvalmentajia, meditaatio-ohjaajia, kouluttajia, valmentajia, (äänivalmentaja, jalkoihin erikoistunut fysioterapeutti, personal trainer), jotka tarjoavat palveluitaan, niin että ihan menee pää sekaisin.

Kannattaako itsensä kehittämisessä pyytää apua, vai tehdä itse?

Aihe tuli mieleen, koska pistoshoidoista ja erityisesti niistä epäonnistuneista on noussut keskustelua - MOT teki dokumentin, jossa hengenvaarallisen tulehduksen saanut henkilö kertoo tilanteestaan. Jäimme miettimään tätä ulkonäkökeskeisyyttä ja sitä, miten aika isojakin riskejä otetaan, jotta vaikka kasvot tai keho näyttäisi vetävämmältä.

Miten hyvältä nykyään sitten pitäisi näyttää?