Ehkä yleisin toive minun vastaanotollani on saada hyvä itsetunto. Monesti kuulee, että tekisinhän minä, jos vaan olisi hyvä itsetunto. Tai hyvähän tuon on, kun sillä on niin hyvä itsetunto. Ajaudutaan helposti sit-ku kierteeseen, jossa ei voi tehdä mitään kun ei ole hyvä itsetunto, ja sitten ei itsetunto voi kehittyä, kun ei tee mitään sellaista, joka voisi nostaa itsetuntoa edes teoriassa

Joskus törmää ajatukseen, että kovia kokeneet ovat vahvempia kokemansa ansiosta. Pitääkö paikkaansa? Eikö toisaalta jotkut kovia kokeneet ole heikkoja, traumatisoituneita, kyynistyneitä ja monella tapaa heikompia kuin ennen rankkoja kokemuksiaan?

Taas Suomi on maailman onnellisin maa, 8. vuotta putkeen. Sanotaan kuitenkin, että kyse on pikemminkin tyytyväisyydestä, tai jopa tyytymisestä vallitseviin olosuhteisiin. Ei kyllä ikinä uskoisi, että täällä ollaan tyytyväisiä, mutta tuo tyytyminen jäi kutkuttelemaan

Moni pohtii alanvaihtoa, työpaikan vaihtoa, muuttoa, tai vaikka ihastuessaan johonkuhun alkaa pohtia, pitäisikö vaihtaa kumppania. Mutta kannattaako vaihtaminen? Onko uusi valinta parempi, vai turhautuuko ja kyllästyykö siihenkin pian? Tunnistan ilmiön, jossa ihminen kaipaa muutosta, vaikka haluaa muuttaa uuteen asuntoon parin vuoden välein - mutta mistä tarve syntyy, ja auttaako vaihtaminen?

Miksi ihmiset eivät lähde, vaikka tietävät suhteen tai työpaikan olevan huono?

Onko kyseessä tottumus vai pelko?

Miksi ihmisillä on koko ajan kiire?

Onko kiire oikeasti ajankäyttöongelma vai jotakin syvempää?

Lykkääminen, aloittamisen vaikeus, viivyttely, vitkuttelu, prokrastinointi… itsensä johtamisen aiheiden kestosuosikki, josta esitetään jos jonkinlaisia tulkintoja , kikkakolmosia ja onnistumistarinoita. Keskustelun ja kirjoittamisen määrästä päätellen ei olla lähelläkään tämän ikuisuusongelman ratkaisua.

Mistä muiden odotukset yleensä tulevat – ovatko ne oikeasti muiden vai omia oletuksia?

Miksi muiden odotuksista irrottautuminen on niin vaikeaa?

Miten työ ja vapaa-aika erosivat ennen ja nyt?

Miksi nykyään puhutaan "palautumisesta" töistä?

Miksi työ on nykyään niin iso osa identiteettiä?

Onko tämä kehitys hyvä vai huono asia?

Miksi avoimuus nähdään niin tärkeänä nykyään?

Onko aina hyvä olla avoin omista vaikeuksistaan?

Milloin avoimuus voi olla haitallista?

Onko avoimuus parisuhteessa aina hyväksi?

Miten löytää tasapaino avoimuuden ja yksityisyyden välillä?