Miksi ihmisillä on koko ajan kiire?

Onko kiire oikeasti ajankäyttöongelma vai jotakin syvempää?

Lykkääminen, aloittamisen vaikeus, viivyttely, vitkuttelu, prokrastinointi… itsensä johtamisen aiheiden kestosuosikki, josta esitetään jos jonkinlaisia tulkintoja , kikkakolmosia ja onnistumistarinoita. Keskustelun ja kirjoittamisen määrästä päätellen ei olla lähelläkään tämän ikuisuusongelman ratkaisua.

Mistä muiden odotukset yleensä tulevat – ovatko ne oikeasti muiden vai omia oletuksia?

Miksi muiden odotuksista irrottautuminen on niin vaikeaa?

Miten työ ja vapaa-aika erosivat ennen ja nyt?

Miksi nykyään puhutaan "palautumisesta" töistä?

Miksi työ on nykyään niin iso osa identiteettiä?

Onko tämä kehitys hyvä vai huono asia?

Miksi avoimuus nähdään niin tärkeänä nykyään?

Onko aina hyvä olla avoin omista vaikeuksistaan?

Milloin avoimuus voi olla haitallista?

Onko avoimuus parisuhteessa aina hyväksi?

Miten löytää tasapaino avoimuuden ja yksityisyyden välillä?

Sanotaan, että elämme totuuden jälkeistä aikaa, ja nykyisessä mediaympäristössä on vaikea tietää, mikä on totta. Meitä rohkaistaan rehellisyyteen, olisi tärkeää “pysyä totuudessa” ja on sanontoja kuten “totuus ei pala tulessakaan”. Onko jotain suhtautumisessa totuuteen muuttunut, kun esim. Trumpin puheisiin suhtaudutaan “vaan puheina” , vähän niin kuin hyväksytään, ettei ihmiset ehkä puhu totta, ja samoin muutakin kärjekästä kielenkäyttöä kommentoidaan prpvosointina tms.

Vuodenvaihde on elämäntapamuutosten aikaa. Aloitetaan kuntoilu, lopetetaan joulunajan herkuttelut sekä muut paheet ja ryhdytään uudeksi ihmiseksi. Tutkimusten mukaan 30% uudenvuodenlupauksia tehneistä luovuttaa niiden suhteen 2 viikon jälkeen. 

Jouluun liittyy paljon perinteitä. Mitkä ovat pakollisia?

Nykyisin on keskustelua siitä, miten jokaisen pitäisi löytää oma intohimonsa, elämäntehtävänsä ja päästä toteuttamaan sitä työssään. Ilmeisesti tästä monet nuoret kokeekin paineita, jos ei ole sellaista tiedossa. Voisi myös pohtia, onko tämä ihan ongelmatonta. Onko ylipäätään hyvä idea tehdä omasta intohimostaan työtä? Monilla tämä on varmasti onnistunut, joskus kuulee puhuttavan, että vaikka musiikin harrastaminen tai urheilu olisi mukavampaa pitää harrastuksena kuin työnä.

Nykyään pitää olla kiinnostunut ja innostunut kaikesta, ja kieltäytyminen ja kriittisyys leimataan helposti “negatiivisuudeksi” tai syytetään muutoksen vastustamisesta. Mistä on kyse?