Aina kaivetaan joku vanhempi julkkis kommentoimaan jotain vaikka ei välttämättä tiedä asiasta yhtään mitään. Voisko joskus vaan olla, että en tiedä tarpeesi että voisin muodostaa mielipiteen. 

Nykyisin kuulee, että nuoret kuormittuvat, kun pitäisi jo tosi aikaisin päättää, mitä haluaa opiskella ja tehdä työkseen. Jossakin kohtaa pitäisi kai tietää sekin, haluaako perhettä, ainakin naisilla tiettyyn ikään mennessä.

Toisaalta osa ihmisistä oivaltaa vasta joskus keski-ikäisenä, ja sitten vaihdetaan ammattia tai ainakin työtehtävää. Toiset tuntuu nauttivankin opiskelusta kypsällä iällä. Joillakin perhe- ja parisuhdekuviotkin menevät uusiksi monta kertaa.

Itsereflektiokykyä on pidetty aivan keskeisenä taitona. Pitäähän sitä pystyä itseään tarkastelemaan ja arvioimaankin, jos haluaa kehittyä jossakin. Viime aikoina on kuitenkin nostettu esille, että itseensä keskittymisessä voi myös mennä liian pitkälle.

Lomakausi lähestyy. Mutta voisiko lomaa saada myös arkeen?

Maailmassa riittää kriisejä ja omassa elämässäkin voi kaikenlaista yllättävää sattua: vaikka ero, työttömyys tai sairastuminen voi sattua kenen tahansa kohdalle. Voi joutua onnettomuuteen tai vaikka tulla ryöstetyksi matkalla. Resilienssiä, eli muutosketteryyttä tarvitaan yllättävistä ja joskus isoistakin muutoksista selviytymiseen. 

Suomalaisten lukeminen on kuuma aihe. Hauska kansainvälisesti levinnyt meemi väitti, että Suomessa on sellainen patsaskin, jossa mies on puoliksi veden alla, ja silti kädessä on kirja, jota hän lukee. Voimme nyt paljastaa, että kuva on tehty AI:llä, eikä sellaista patsasta ole, mutta kirjat on varmaankin edelleen ainakin osalle suomalaisista tärkeitä. Kuitenkin äänikirjojen kuuntelu jatkuvasti lisääntyy, ja osa ihmisistä väittää, ettei äänikirjan kuuntelu ole sama asia kuin lukeminen. No ei varmaan olekaan, mutta eikös se kuitenkin aja saman asian?

Suomessa löytyy sanontoja, kuten “omakehu haisee”, “se jolla onni on se onnen kätkeköön”  ja “joka kuuseen kurkottaa, se Katajaan kapsahtaa”. Isot puheet omista pyrkimyksistä, tekemisistä ja saavutuksista kehoitetaan pitämään piilossa muilta. 

Pääsiäiseen liittyy osalla paastoamisen perinne, Ramadan on muslimien vuosittainen paasto, jossa syömistä rajoitetaan. Lisäksi vuosittain on tipatonta tammikuuta, jossa pidetään taukoa alkoholin käytöstä, vegaanihaastetta jossa syödään vegaanisesti kuukauden ajan. Makean syömistä vähennetään karkkilakon aikana ja tupakointia tupakkalakon avulla. Nykyään tietysti pidetään myös somepaastoa, ja onhan näitä kaikenlaisia mehupaastoja ja pätkäpaastoja, jossa syömistä rajoitetaan.

Uupumuksesta puhutaan nykyään paljon, ja usein keskustelu kääntyy nopeasti työhön: liian kovat vaatimukset, huono johtaminen, liikaa tekemistä. Ja totta kai työ voi kuormittaa ihmistä valtavasti. Mutta samalla herää yksi vaikea kysymys. Onko uupumus aina työn syy?

Voiko joskus olla niin, että työ on vain yksi osa kokonaisuutta  ja kuormitus syntyy myös elämäntavoista, palautumisesta, omista rajoista tai siitä, että yritämme mahduttaa elämään liikaa asioita samaan aikaan?

Paljon keskustellaan siitä, miten yksilön huomiointi on nykyään yhä tärkeämpää. Työpaikalla pitää huomioida diagnooseja, yksilöllisiä taipumuksia, toiveita etätyöskentelystä ja ylipäätään työn ja vapaa-ajan yhteensovittamisesta. Hyvä pomo on sellainen, joka joustaa yksilöllisten tarpeiden mukaan. inhimillinen johtaja on hyvä johtaja.

Samaan aikaan työhyvinvointikyselyissä nousee aina esille, miten tasapuolisuus ja reiluus koetaan tärkeiksi johtamisen piirteiksi. Oikeudenmukainen johtaminen lisää työhyvinvointia. Työtehtävät pitäisi jakaa tasapuolisesti niin, että kullakin on yhtä paljon tehtävää - vai pitäisikö, pitäisikö kuitenkin huomioida jaksamista yksilöllisesti, tai kunkin yksilöllistä tilannetta muutenkin?