- Miksi uupuneena tekee mieli silti etsiä kumppania?

- Mistä tunnistaa, että on liian väsynyt deittailemaan?

- Voiko ihmissuhde olla myös voiman lähde, jos on väsynyt?

Miten pitää puolensa työpaikalla ja ystävien kanssa?

Onko elämä jo liian suunniteltua?

Mitä jos deittiseura ei kaikesta huolimatta kuitenkaan tunnu siltä, että olisi kiva jatkaa romanttista tutustumista?

Tunteista puhutaan eri näkökulmista jatkuvasti mediassa. Näkökulmia on monia. Välillä tunteisiin keskitytään liikaa ja toisinaan taas liian vähän. Tunteisiin fokusointia on pidetty jopa haitallisena, kuten nuorisolääketieteen dosentti Silja Kosola ja kasvatustieteen professori Kristiina Brunila toteavat artikkelissa (”Mikä on normaalia?” HS 24.2.2025). Kirjoituksessa kerrotaan, että erityisesti nuoria on alettu pitää haavoittuvina, eikä ymmärretä tavallisia nuoruuteen kuuluvia ahdistuksen tunteita, vaan nuoret ohjataan herkästi terapiaan. Liiallista omiin tunteisiin ja tuntemuksiin keskittymistä kuvataan epäterveelliseksi

Miksi sisäinen puhe on niin merkityksellistä?

Miten tunnistaa, että oma sisäinen puhe on negatiivista?

Voiko sisäisen puheen muuttaa?

Onko liiallinen positiivisuus myös haitallista?

Mitä käytännön keinoa suosittelisit sisäisen puheen vahvistamiseen?

Pitääkö odottaa motivaatiota ennen kuin tekee?

Miksi ihmiset jäävät jumiin odottamaan inspiraatiota?

Onko motivaatio tunne vai taito?

Miten voi käynnistää motivaation silloin, kun ei huvita?

Miten pitkäjänteinen motivaatio eroaa hetkellisestä?

Onko kiire vain huonoa priorisointia? 

Voiko kiire olla merkki hyvästäkin priorisoinnista?


Mikä ero on kiireellä ja tärkeydellä?


Miksi ihmiset pitävät kiirettä statuksena?


-Entä kiireettömyys statuksena?

Voiko kiire johtua myös liian kunnianhimoisista tavoitteista?


Lomakausi lähestyy ja samalla paineet, että mitä kaikkea pitää tehdä lomalla jotta se on täydellinen. Pitää ehtiä näkemään sukulaiset ja tuttavat, matkailla suomessa ja ulkomaila ja viettää pitkä aika mökillä ja veneessä. Samaan aikaan sitten voi tehdä kaikki remppatyötä mökillä, suursiivouksen kotona, lukea kaikki ne kirjat joille ei ole ollut arjessa aikaa ja toki tärkeimpänä vielä palautua täydellisesti sieltä kiireisestä arjesta.

Miten tämä kaikki onnistuu vai onnistuuko?

Kevät on juhlien aikaa, on ylioppilasjuhlia ja valmistujaisia. Lisäksi ainakin osalla ihmisistä on tapana juhlistaa muitakin saavutuksia - omalle kohdalle on tänä keväänä tullut kutsuja rippijuhlaan, kirjajulkkarijuhlaan, biisijulkkarijuhlaan ja syntymäpäiville - erityisesti niitä pyöreitä ikävuosia ihmisillä on tapana juhlistaa. Oman väitöksen kanssa meni pää ihan lukkoon - jaksaako sen päivän päätteeksi nyt enää itsekään juhlia, järjestettävää tuntuu riittävän, ja onko se juhliminen nyt niin tärkeää. Olen huomannut, että osa ihmisistä myös välttelee vaikkapa näitä pyöreiden ikävuosien juhlimista, tai ei muutenkaan halua sanonnan mukaan “tehdä numeroa itsestään” ja välttelee juhlimista.