Tiederadio

Päivän paineissa väitellään ajankohtaisista ja kiistanalaisista aiheista. Mattotuomari pitää pelin reiluna ja painijat asian ytimessä. Vuoden 2019 Päivän paineissa on mukana myös haastaja, jonka tehtävä on elävöittää ja rikastaa väittelyä. Hän esittää painin puolessa välissä uuden näkökulman, joka saattaa muuttaa väittelyn kulkua.

Mattotuomari: professori Esa Väliverronen (Helsingin yliopisto). Painijat: professori Anu Koivunen (Tukholman yliopisto, Helsingin yliopisto) ja professori Sari Kivistö (Tampereen yliopisto). Haastaja: professori Janne Saarikivi (Helsingin yliopisto).

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 10.1.2019.

Päivän paineissa väitellään ajankohtaisista ja kiistanalaisista aiheista. Mattotuomari pitää pelin reiluna ja painijat asian ytimessä. Vuoden 2019 Päivän paineissa on mukana myös haastaja, jonka tehtävä on elävöittää ja rikastaa väittelyä. Hän esittää painin puolessa välissä uuden näkökulman, joka saattaa muuttaa väittelyn kulkua.

Mattotuomari: lääkäri Juha Hänninen (Terhokoti). Painijat: dosentti Ilkka Taipale ja ylilääkäri Juho Lehto (Tampereen yliopistollinen sairaala). Haastaja: arkkiatri Risto Pelkonen.

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 13.1.2019.

Päivän paineissa väitellään ajankohtaisista ja kiistanalaisista aiheista. Mattotuomari pitää pelin reiluna ja painijat asian ytimessä. Vuoden 2019 Päivän paineissa on mukana myös haastaja, jonka tehtävä on elävöittää ja rikastaa väittelyä. Hän esittää painin puolessa välissä uuden näkökulman, joka saattaa muuttaa väittelyn kulkua.

Mattotuomari: tiedetoimittaja Markus Hotakainen. Painijat: akatemiaprofessori Timo Vesala (Helsingin yliopisto) ja tutkimusprofessori Hannu Ilvesniemi (LUKE). Haastaja: tutkimusprofessori Raisa Mäkipää (LUKE).

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 12.1.2019

Paneelin puheenjohtaja: professori Laura Kolbe (Helsingin yliopisto). Panelistit: professori Martti Häikiö, professori Heikki Patomäki (Helsingin yliopisto), kansanedustaja Pilvi Torsti ja kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto.

Miten tutkija voi vaikuttaa yhteiskunnassa? Onko professorilla sanottavaa yhteiskunnallisessa keskustelussa? Suomessa on totuttu akateemisiin vaikuttajiin. Professoreita on ollut eduskunnassa yhteensä 76, ja itsenäisyyden jälkeisen kahden ensimmäisen vuosikymmenen pääministereistä enemmistö oli Helsingin yliopiston professoreita. Luoko aktiivisen vaikuttamisen historia paineita nykytutkijalle? Vai ovatko professorien ja poliitikkojen kokemusmaailmat jo liiaksi eriytyneet toisistaan? Paneeliin osallistuvilla tutkijoilla on laajasti kokemusta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta, kuten puoluetoiminnasta sekä kaupunginvaltuutetun ja kansanedustajan tehtävistä. Panelistit pohtivat muun muassa, pitääkö ammattipoliitikon todella olla generalisti; ovatko pitkälle erikoistuneet professorit enää uskottavia poliitikkoja?

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 9.1.2019

Paneelin puheenjohtaja: apulaisprofessori Mikko Tolonen (Helsingin yliopisto). Panelistit: professori Jaakko Suominen (Turun yliopisto), apulaisprofessori Minna Ruckenstein (Kuluttajatutkimuskeskus, Helsingin yliopisto) ja yliopistonlehtori Tuomas Heikkilä (Helsingin yliopisto).

Digitaalinen ihmistiede on Suomessa viime vuosina vahvasti noussut trendi. Termillä viitataan uusien laskennallisten metodien käyttöön ja digitalisaatioon ihmistieteissä. Digitaalisuus ja uudet teknologiat muuttavat ihmistieteitä eli humanistisia tieteitä ja yhteiskuntatieteitä. Nykyään tutkimuksessa voidaan esimerkiksi hyödyntää tiedonlouhintaa.

Mutta kuinka yleinen on ihmistieteiden kulttuurin digitaalinen muutos, ja keitä se koskee? Mitä tarkoittaa rohkeus rikkoa rajoja humanistisessa tutkimuksessa? Minkälaista rohkeutta uudet tavat tehdä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta vaativat? Toisaalta mitä tarkoittaa rohkeus olla uskomatta digitaalisten metodien puolestapuhujien lupauksia? Paneelissa keskustellaan lisäksi siitä, tulisiko ihmistieteissä jatkossa vahvistaa perinteistä humanistista osaamista vai – luonnontieteiden tavoin – tukea tutkimusryhmiin pohjautuvaa työskentelyä.

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 11.1.2019

Saako tieteessä epäonnistua? osa 1/5.

Puheenjohtaja: professori Karl-Erik Michelsen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Panelistit: akateemikko Eva-Mari Aro (Turun yliopisto), professori Elina Pirjatanniemi (Åbo Akademi), tutkijatohtori Ville Kivimäki (Tampereen yliopisto), tutkijatohtori Johanna Ylipulli (Helsingin yliopisto) ja toimitusjohtaja, professori Iiro Jussila (Pellervon taloustutkimus).

Julkaiseminen on jokaiselle tutkijalle elämän ja kuoleman kysymys. Mitä enemmän julkaisuja journaaleissa, joilla on mahdollisimman korkea impaktiarvo, sitä paremmat mahdollisuudet tutkijalla on menestyä urallaan. Tutkijan painajainen onkin tutkimushanke, joka tuottaa negatiivisen lopputuloksen, sillä yksikään itseään kunnioittava tieteellinen julkaisu ei suostu julkaisemaan sitä. Tukeeko nykyinen julkaisukäytäntö kunnianhimoista tieteellistä ja teknillistä tutkimusta?

Tieteellinen tutkimus ei tuota automaattisesti vain positiivisia tuloksia. Huolellinen ja kriittinen tutkija törmää ennen pitkää kysymyksiin, joihin ei löydy vastauksia. Tutkimustulosten vaikuttavuus ei kuitenkaan ole hetkeen sidottua, vaan tuloksilla voi olla käyttöä myös tulevaisuudessa. Tieteen historia osoittaa, kuinka epäonnistuneeksi tuomittu tulos on myöhemmin muodostanut perustan merkittäville uusille teorioille. Toisaalta moni aikanaan merkittävä tieteellinen löytö on osoittautunut lopulta ”vääräksi”. Tieteen epäonnistumisissa on paljolti kyse myös vastuusta, sillä tieteellistä tietoa käytetään yhä enemmän ennusteiden laatimiseen esimerkiksi säätilan muutoksista ja kansantalouden aaltoilusta. Myös riskien arviointi ja hallinta perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Onko tutkija vastuussa, jos tutkimuksessa ennakoitu tulevaisuus ei toteudukaan?

Yhteistyössä: Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto.

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 11.1.2019

Saako tieteessä epäonnistua? osa 2/5.

Puheenjohtaja: professori Karl-Erik Michelsen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Panelistit: akateemikko Eva-Mari Aro (Turun yliopisto), professori Elina Pirjatanniemi (Åbo Akademi), tutkijatohtori Ville Kivimäki (Tampereen yliopisto), tutkijatohtori Johanna Ylipulli (Helsingin yliopisto) ja toimitusjohtaja, professori Iiro Jussila (Pellervon taloustutkimus).

Julkaiseminen on jokaiselle tutkijalle elämän ja kuoleman kysymys. Mitä enemmän julkaisuja journaaleissa, joilla on mahdollisimman korkea impaktiarvo, sitä paremmat mahdollisuudet tutkijalla on menestyä urallaan. Tutkijan painajainen onkin tutkimushanke, joka tuottaa negatiivisen lopputuloksen, sillä yksikään itseään kunnioittava tieteellinen julkaisu ei suostu julkaisemaan sitä. Tukeeko nykyinen julkaisukäytäntö kunnianhimoista tieteellistä ja teknillistä tutkimusta?

Tieteellinen tutkimus ei tuota automaattisesti vain positiivisia tuloksia. Huolellinen ja kriittinen tutkija törmää ennen pitkää kysymyksiin, joihin ei löydy vastauksia. Tutkimustulosten vaikuttavuus ei kuitenkaan ole hetkeen sidottua, vaan tuloksilla voi olla käyttöä myös tulevaisuudessa. Tieteen historia osoittaa, kuinka epäonnistuneeksi tuomittu tulos on myöhemmin muodostanut perustan merkittäville uusille teorioille. Toisaalta moni aikanaan merkittävä tieteellinen löytö on osoittautunut lopulta ”vääräksi”. Tieteen epäonnistumisissa on paljolti kyse myös vastuusta, sillä tieteellistä tietoa käytetään yhä enemmän ennusteiden laatimiseen esimerkiksi säätilan muutoksista ja kansantalouden aaltoilusta. Myös riskien arviointi ja hallinta perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Onko tutkija vastuussa, jos tutkimuksessa ennakoitu tulevaisuus ei toteudukaan?

Yhteistyössä: Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto.

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 11.1.2019

Saako tieteessä epäonnistua? osa 3/5.

Puheenjohtaja: professori Karl-Erik Michelsen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Panelistit: akateemikko Eva-Mari Aro (Turun yliopisto), professori Elina Pirjatanniemi (Åbo Akademi), tutkijatohtori Ville Kivimäki (Tampereen yliopisto), tutkijatohtori Johanna Ylipulli (Helsingin yliopisto) ja toimitusjohtaja, professori Iiro Jussila (Pellervon taloustutkimus).

Julkaiseminen on jokaiselle tutkijalle elämän ja kuoleman kysymys. Mitä enemmän julkaisuja journaaleissa, joilla on mahdollisimman korkea impaktiarvo, sitä paremmat mahdollisuudet tutkijalla on menestyä urallaan. Tutkijan painajainen onkin tutkimushanke, joka tuottaa negatiivisen lopputuloksen, sillä yksikään itseään kunnioittava tieteellinen julkaisu ei suostu julkaisemaan sitä. Tukeeko nykyinen julkaisukäytäntö kunnianhimoista tieteellistä ja teknillistä tutkimusta?

Tieteellinen tutkimus ei tuota automaattisesti vain positiivisia tuloksia. Huolellinen ja kriittinen tutkija törmää ennen pitkää kysymyksiin, joihin ei löydy vastauksia. Tutkimustulosten vaikuttavuus ei kuitenkaan ole hetkeen sidottua, vaan tuloksilla voi olla käyttöä myös tulevaisuudessa. Tieteen historia osoittaa, kuinka epäonnistuneeksi tuomittu tulos on myöhemmin muodostanut perustan merkittäville uusille teorioille. Toisaalta moni aikanaan merkittävä tieteellinen löytö on osoittautunut lopulta ”vääräksi”. Tieteen epäonnistumisissa on paljolti kyse myös vastuusta, sillä tieteellistä tietoa käytetään yhä enemmän ennusteiden laatimiseen esimerkiksi säätilan muutoksista ja kansantalouden aaltoilusta. Myös riskien arviointi ja hallinta perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Onko tutkija vastuussa, jos tutkimuksessa ennakoitu tulevaisuus ei toteudukaan?

Yhteistyössä: Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto.

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 11.1.2019

Saako tieteessä epäonnistua? osa 4/5.

Puheenjohtaja: professori Karl-Erik Michelsen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Panelistit: akateemikko Eva-Mari Aro (Turun yliopisto), professori Elina Pirjatanniemi (Åbo Akademi), tutkijatohtori Ville Kivimäki (Tampereen yliopisto), tutkijatohtori Johanna Ylipulli (Helsingin yliopisto) ja toimitusjohtaja, professori Iiro Jussila (Pellervon taloustutkimus).

Julkaiseminen on jokaiselle tutkijalle elämän ja kuoleman kysymys. Mitä enemmän julkaisuja journaaleissa, joilla on mahdollisimman korkea impaktiarvo, sitä paremmat mahdollisuudet tutkijalla on menestyä urallaan. Tutkijan painajainen onkin tutkimushanke, joka tuottaa negatiivisen lopputuloksen, sillä yksikään itseään kunnioittava tieteellinen julkaisu ei suostu julkaisemaan sitä. Tukeeko nykyinen julkaisukäytäntö kunnianhimoista tieteellistä ja teknillistä tutkimusta?

Tieteellinen tutkimus ei tuota automaattisesti vain positiivisia tuloksia. Huolellinen ja kriittinen tutkija törmää ennen pitkää kysymyksiin, joihin ei löydy vastauksia. Tutkimustulosten vaikuttavuus ei kuitenkaan ole hetkeen sidottua, vaan tuloksilla voi olla käyttöä myös tulevaisuudessa. Tieteen historia osoittaa, kuinka epäonnistuneeksi tuomittu tulos on myöhemmin muodostanut perustan merkittäville uusille teorioille. Toisaalta moni aikanaan merkittävä tieteellinen löytö on osoittautunut lopulta ”vääräksi”. Tieteen epäonnistumisissa on paljolti kyse myös vastuusta, sillä tieteellistä tietoa käytetään yhä enemmän ennusteiden laatimiseen esimerkiksi säätilan muutoksista ja kansantalouden aaltoilusta. Myös riskien arviointi ja hallinta perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Onko tutkija vastuussa, jos tutkimuksessa ennakoitu tulevaisuus ei toteudukaan?

Yhteistyössä: Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto.

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 11.1.2019

Saako tieteessä epäonnistua? osa 5/5.

Puheenjohtaja: professori Karl-Erik Michelsen (Lappeenrannan teknillinen yliopisto). Panelistit: akateemikko Eva-Mari Aro (Turun yliopisto), professori Elina Pirjatanniemi (Åbo Akademi), tutkijatohtori Ville Kivimäki (Tampereen yliopisto), tutkijatohtori Johanna Ylipulli (Helsingin yliopisto) ja toimitusjohtaja, professori Iiro Jussila (Pellervon taloustutkimus).

Julkaiseminen on jokaiselle tutkijalle elämän ja kuoleman kysymys. Mitä enemmän julkaisuja journaaleissa, joilla on mahdollisimman korkea impaktiarvo, sitä paremmat mahdollisuudet tutkijalla on menestyä urallaan. Tutkijan painajainen onkin tutkimushanke, joka tuottaa negatiivisen lopputuloksen, sillä yksikään itseään kunnioittava tieteellinen julkaisu ei suostu julkaisemaan sitä. Tukeeko nykyinen julkaisukäytäntö kunnianhimoista tieteellistä ja teknillistä tutkimusta?

Tieteellinen tutkimus ei tuota automaattisesti vain positiivisia tuloksia. Huolellinen ja kriittinen tutkija törmää ennen pitkää kysymyksiin, joihin ei löydy vastauksia. Tutkimustulosten vaikuttavuus ei kuitenkaan ole hetkeen sidottua, vaan tuloksilla voi olla käyttöä myös tulevaisuudessa. Tieteen historia osoittaa, kuinka epäonnistuneeksi tuomittu tulos on myöhemmin muodostanut perustan merkittäville uusille teorioille. Toisaalta moni aikanaan merkittävä tieteellinen löytö on osoittautunut lopulta ”vääräksi”. Tieteen epäonnistumisissa on paljolti kyse myös vastuusta, sillä tieteellistä tietoa käytetään yhä enemmän ennusteiden laatimiseen esimerkiksi säätilan muutoksista ja kansantalouden aaltoilusta. Myös riskien arviointi ja hallinta perustuvat tieteelliseen tutkimukseen. Onko tutkija vastuussa, jos tutkimuksessa ennakoitu tulevaisuus ei toteudukaan?

Yhteistyössä: Professoriliitto ja Tieteentekijöiden liitto.

Nauhoitettu Tieteen päivillä Helsingissä 11.1.2019