Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja on kirjoittanut eräänlaisen käsikirjan "kaikesta", ainakin kaiken sellaisen tiedon, jonka hän katsoo keskeiseksi. Niinpä ohjelmassa keskustellaan muun muassa filosofiasta, fysiikan laeista, alkuräjähdyksestä ja elämän synnystä. Isaac Newton ja gravitaation lait saattoivat olla suurin yksittäinen löytö fysiikan kentällä, mutta edessä on uusia haasteita, joita ei välttämättä lunasteta koskaan. Moni tiedettä seuraava on törmännyt käsitteeseen "kaiken teoriasta", joka selittäisi niin alkeishiukkausten kuin kaukaisten galaksienkin toimintaa. Valtaoja kuitenkin totetaa, että meillä on kaksi erillistä teoriaa.

Taloudessa ja talousteorioissa on aina hivenen utopiaa mukana, toteaa Aalto-yliopiston professori Sixten Korkman. Toteutuneet utopiat ovat menneet pieleen, mutta ajatus hieman paremmasta maailmasta on syytä pitää mielessä, ja markkinatalous sekä valtio vähintäänkin sen turvaajana on siihen hyvä keino.

Suomen romanien historia on pitkä mutta erittäin vähän tutkittu ja tunnettu, kertoo Suomen ja Skandinavian historian dosentti Panu Pulma. Muuttoliiketttä tapahtui monesta suunnasta, mutta ilmeisesti Suomen romanien keskeinen reitti oli lännestä Ruotsin kautta silloiseen Suomeen. 1500-luvulla julistettiin mahtikäskyjä ja lakipykäliä, jotka olivat armottomia romanien suhteen, mutta onneksi todellisuus oli armollisempi. Romanien kiertolaiselämä herätti pelkoa ja hämmennystä, mutta itse asiassa näillä tarkoilla kiertoreiteillä oli keskeinen osa maalaisyhteiskunnassa ja sen työnjaossa.

Suomalaisia alkoi muuttaa Ruotsiin sotien jälkeen 1950-luvulla, kun pohjoismaiset työmarkkinat avautuivat, kertoo tutkija Krister Björklund. Huippuvuosina 1960- ja 1970-luvun taitteessa Suomen väkiluku jopa kääntyi laskuun, kun valtava rynnistys Ruotsin vetäville työmarkkinoille oli suurinta, ja Suomessa vallitsi rakenteellisesti ja alueellisesti laaja työttömyys. Ensimmäisen polven muuttajilla oli huono ruotsin kielen taito, ja sosiaalinen elämä vietettiinkin täysin suomenkielisessä sosiaalisessa ympäristössä. Toisen, ja erityisesti kolmannen, sukupolven ruotsinsuomalaisten tilanne oli kuitenkin aivan toinen.

Suomen ja entisen Neuvostoliiton välinen ystävyys oli karkeaa liturgista puhetta, joka kesti irvokkaan kauan, kertoo valt. tri Jukka Tarkka. Suomen kylmä sota kesti aina vuodesta 1947 peräti vuoteen 1990. Pian sotien jälkeen länsimaissa Suomea pidettiin jo menetettynä maana, mutta esimerkiksi entisten valtionpäämiesten hautajaiset osoittivat Neuvostoliitolle Suomen kansallista tahtoa. Presidentti Urho Kekkonen oli alun perin niin sisä- kuin ulkopoliittisestikin ristiriitainen hahmo, mutta hän kykeni vakiinnuttamaan asemansa tavalla, joka hirvittää parlamentaristisen demokratian näkökulmasta.

On väärin ajatella, että tiede olisi jotenkin ateismin asialla - pikemminkin voisi väittää, että tiede tekee asioita ja toimii omilla laeillaan, jotka ovat kehittyneen valtavin harppauksin. Se ei tarvitse mitään suhdetta uskontoon, ei ateismia eikä teismiä. Vieraana olevaa kosmologian professori Kari Enqvistiä pyydettiin kerran luennoimaan aiheesta "Johtaako tiede ateismiin?". Enqvistin mielestä luennon aihe oli omituinen ja tieteen väärin ymmärtävä. Siksi Enqvist puhuu itsestänsä uskonnottomana ja tarkkailee uudessa kirjassaan uskovaisten maailmaa ulkoa päin, vähän kuin antropologi vierasta heimoa.

Energiapula ja ajatus jatkuvasta taloudellisesta kasvusta on mahdoton yhdistelmä, kertoo tietokirjailija Jussi Laitinen. Ennen niin ylivoimainen öljy ja sen tuotanto on kenties kohdannut jo huippunsa, ja jatkossa öljyn - ja muidenkin fossiilisten energianlähteiden - tuotanto käy yhä kalliimmaksi ja tehottomammaksi.Katse onkin kohdistunut aurinko-, tuuli- ja bioenergiaan, mutta niiden ongelma toistaiseksi on huono kustannusaste ja muut taloudelliset ja poliittiset ongelmat. Talouskasvun kritiikki onkin saanut uusia muotoja viime vuosina, vaikka tilanne on tiedostettu jo vuosikymmeniä.

Kuvat ja kuvien tulkinta risteävät usein filosofian kanssa, kertoo dosentti Anita Seppä. Niinpä kuvien tulkinta on monitieteistä ja usein käsitteiltään vaikeaa. Myös historiallisesti muutokset ovat suuria. Voidaan puhua imitaatioteoriasta, jossa kuvaa arvioidaan sen näköisyydellä kuvattuun kohteeseen. Modernia aikaa lähestyessä korostuu käsitys taiteilijasta nerona ja poikkeusyksilönä. Keskeiseksi tulee myös kuvan tekijän subjektiiviset tunnetilat ja lopulta erilaiset abstraktit konstruktiot, joiden tulkinnassa jopa loistaa kuvan tekijän poissaolo.

"Jo muinaiset kreikkalaiset" on kulunut fraasi. Viime vuosina Aristoteleen merkitys on kuitenkin noussut erittäin suureksi. Erityisesti Aristoteleen etiikka eli hyve-oppi on oiva suunnistuskeino modernissakin maailmassa. Eetikko Antti Kylliäinen pohtii Aristoteleen käsityksiä hyveistä ja moraalista sekä sijoittaa ne moderniin työelämään. Erilaiset arvokeskustelut ovat kenties tulleet tiensä päähän, mutta hyveet ovat kestävämpiä, ja niiden merkitystä työelämässä ei voi väheksyä. Jotkut hyveet ovat merkitykseltään valtavia, kuten suurisieluisuus.

Ilkeily on taitolaji, kertoo prof. Pirkko Muikku-Werner. Ehkä tärkein erottelu on kiusaamisen ja ilkeilyn välillä. Kiusaaminen on aina pahantahtoista, mutta ilkeily voi olla hyvää tarkoittavaa ja me-henkeä nostattavaa. On kuitenkin ymmärrettävä jonkinlainen kulttuurinen tausta, jotta nämä asiat eivät mene sekaisin ja aiheuta pahoja väärinkäsityksiä. Lisäksi jotkut ihmiset saattavat näennäisesti vain hyväntahtoisesti ilkeillä mutta viljelevätkin aitoja ilkeyksiä epäsuorasti.