Sokeri oli siirtomaa-ajan alussa arvokkain raaka-aine. Se, joka hallitsi sokerin kauppaa, hallitsi maailmaa. Kamppailu tästä valkoisesta kullasta aiheutti siirtomaasotia ja sokeriorjat nousivat kerta toisensa jälkeen väkivaltaisiin kapinoihin.

1600-luvulta lähtien Karibian ja Indonesian saarille perustettiin eurooppalaisten kauppiaiden johtamia orjayhteiskuntia. Kaikkein yleisin sijoituspaikka kahleorjalle oli sokeriplantaasi. Siellä työvoimaa tarvittiin loputtomasti ja työ oli erittäin rankkaa,

Euroopassa sokerista tuli aluksi eliitin herkkua. Jo 1700-luvun suomalaisilla porvariväen hampaat mätänivät sokerin ahmimisesta. 1800-luvulla sokerista tuli massojen pahe ja lopulta sen ylikulutus aiheutti maailmanlaajuisen terveyskriisin.

Millainen vaikutus sokerikaupalla on ollut globalisaation ja kolonialismin historiaaan? Miten sokerista tuli terveysongelma? Näitä kysymyksiä pohtivat kolonialismin historian yliopistonlehtori Timo Särkkä, ruokahistorioitsija Ritva Kylli, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.

Perinteisesti eri sukupolvet ovat asuneet yhdessä ja vanhuksista on huolehdittu kotipiirissä elämänsä loppuun asti. Vaivaistaloihin joutuivat vain yksinäiset vanhukset, joilla ei ollut perhettä.

Laitosten aikakausi alkoi 1900-luvun alkupuolella, kun kunnat alkoivat ottaa laajemmin vanhuksia hoivaansa. Hoivaa tarvitsevat vanhukset siirtyivät perheen harteilta hyvinvointiyhteiskunnalle, jolloin nuoremmat ihmiset saattoivat yhä enemmän käyttää aikansa palkkatyöhön. Perustettiin kunnalliskoteja ja hoivakoteja. 2000-luvun alussa hoiva on yhä enemmän siirtynyt myös markkinoille ja hoivasta on tullut pääomasijoittajien toimintakenttää.

Olemme astuneet pitkäikäisten yhteiskuntaan, missä yhä useampi elää terveenä yhä pidempään. Vaikka tämän pitäisi olla kehityksen riemuvoitto, vanhuksista puhutaan harmaana massana, joka vyöryy yhteiskunnan harteille. Väestön ikääntyminen nähdään ongelmana julkisessa keskustelussa. Samalla vanhusten inhimillisestä hoivasta on tullut monissa hoivakodeissa mahdotonta.

Miten vanhat ihmiset ovat eläneet eri aikoina? Milloin vanhusten hoiva kriisiytyi? Näitä kysymyksiä pohtivat historiantutkija Johanna Annola, sosiaalityön professori emerita Marja Vaarama, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.

Rakentaminen on vuosituhansien ajan perustunut paikallisiin materiaaleihin ja osaamiseen. 1950-luvun jälkeen rakentaminen kiihtyvässä määrin modernisoitui ja monimutkaistui. Raaka-aineet vaihtuivat uusiutuvista ja luonnollisista fossiilisiin ja synteettisiin. Puu, savi ja tiili vaihtuivat muoviin ja betoniin. Samalla käsityö väheni ja rakentamisen laatu heikkeni.

Uusilla rakennusmenetelmillä on saatu aikaan nopeampaa, halvempaa ja tehokkaampaa rakentamista, mutta myös hometaloja ja valtavasti enemmän kuormitusta ympäristölle.

Rakennettiinko ennen parempia taloja? Oliko sata vuotta sitten sisäilmaongelmia? Näitä kysymyksiä pohtivat arkkitehtuurin historian apulaisprofessori Panu Savolainen, tekniikan tohtori ja arkkitehti Petri Neuvonen, arkkitehti ja puuseppä Lars-Erik Mattila, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.

.

Joutilaisuus on aina ollut syntiä. Usein historiassa työttömiä on kohdeltu kuin rikollisia tai orjia, joille pitää kehittää töitä. Yleisin ratkaisu työttömyyden ongelmaan aina 1960-luvulle asti olikin ns. lapiolinja eli kaikki laitettiin töihin jollain konstilla, vaikka sitten kaivamaan ojaa.

1990-luvun laman jälkeen massatyöttömyydestä on tullut pysyvä ja normaali osa yhteiskuntaamme. Varhaisemmissa maatalousyhteiskunnissa tällaista ilmiötä ei tunnettu. Kaikille käsipareille löytyi loputtomasti tekemistä.

Miten työttömyyden ongelmia on eri aikoina ratkottu? Tätä pohtivat historiantutkija Ella Viitaniemi, Suomen historian yliopistonlehtori Marko Nenonen, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.

Inflaatio on ärsyttävä ilmiö. Hinnat nousevat ja samalla rahalla saa vähemmän. Toisaalta tasainen ja kohtuullinen inflaatio edistää talouskasvua. Se kannustaa kuluttamaan ja lainaamaan rahaa. Inflaatio voi myös olla vaarallinen ilmiö. Inflaation kierre voi johtaa hyperinflaatioon, joka horjuttaa yhteiskuntarauhaa. Näin kävi esimerkiksi Saksassa 1920-luvulla.

Milloin inflaation historia alkoi? Mikä inflaatiota aiheuttaa ja milloin se on vaarallista? Näitä kysymyksiä pohtivat taloushistorian professori emeritus Sakari Heikkinen, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.

Euroopan viimeinen suuri rauhanajan nälänhätä nähtiin 1860-luvulla Suomessa, kun halla tuhosi sadot useana peräkkäisenä vuotena. 1900-luvun aikana nälän luonnolliset syyt selätettiin teknologialla. Viljely tehostui ja maailmankauppa kehittyi. Nälänhädistä piti tulla historiaa kaikkialla.

Kuitenkin maailmassa elää edelleen satoja miljoonia aliravittuja ihmisiä. Ruokaa tuotetaan tarpeeksi, mutta se jakautuu epätasaisesti. Viime vuosina äärimmäistä nälkää näkevien ihmisten määrä on lisääntynyt ilmastonmuutoksen ja konfliktien vuoksi.

Viljan kansainvälinen kauppa on suojannut kansakuntia nälänhädiltä, mutta epäreilu globaali ruokabisnes on myös luonut olosuhteita nälälle. Esimerkiksi Afrikassa viljelijöiden on pitänyt siirtyä tuottamaan arvokkaampia vientikasveja, kuten kaakaota tai sokeriruokoa, paikallisen ruokaturvallisuuden kustannuksella.

Miksi nälästä ei ole vieläkään päästy eroon? Miten nälän syyt ovat muuttuneet eri aikoina? Näitä kysymyksiä pohtivat talous- ja sosiaalihistorian dosentti Antti Häkkinen, ympäristötutkija Ville Lähde, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.

Maailmaa jaetaan taas vahvimpien kesken. Palaamme jälleen imperialismin ja suurvaltapolitiikan aikaan. Fantasiat paluusta suurvallaksi kummittelevat Venäjällä ja Kiinassa.

Suurvaltapolitiikka kriisiytyi 1900-luvun alussa maailmansodissa ja sotien jälkeen heräsi toivo neuvottelun ja sopimisen voimasta. Perustettiin ensin Kansainliitto ja sitten Yhdistyneet kansakunnat, mutta nämä ovat olleet voimattomia imperialismin edessä. Uusia sotia ei olla kyetty ehkäisemään neuvottelemalla.

Mistä suurvaltojen kamppailu juontaa juurensa ja onko sille mitään vaihtoehtoja? Näitä kysymyksiä pohtivat globaalihistorian yliopistonlehtori Risto Marjomaa, Kiinan kulttuurin ja historian tutkija, yliopistonlehtori Tiina Airaksinen, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.

Verotus on ollut pakollista valtioiden selviämisen ja menestymisen kannalta kaikkina aikoina. Liian tehokas verotus on kuitenkin vienyt veronmaksajia hautaan ja liian kevyt verotus taas on johtanut kokonaisten valtioiden tuhoutumiseen.

Suurimman osan historiaa varakkaimmat eivät ole maksaneet juuri lainkaan veroja. Tämä järjestely muuttui vasta maailmansotien aikana. Rikkaimmatkin osallistuivat sodan kustannuksiin maksamalla enemmän veroja. Sotien jälkeen laaja verotus jäi voimaan ja mahdollisti hyvinvointivaltion kehittämisen. Kuitenkin 1980-luvulta eteenpäin

hyvinvointivaltion paisumista alettiin kyseenalaistaa ja verotusta keventää maailmanlaajuisesti.

Millä tavoin verotuksen historia on mennyt pieleen? Millaista on kohtuullinen verotus? Näitä kysymyksiä pohtivat Suomen ja Venäjän historian dosentti Antti Kujala, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.

Pieleen mennyt historia -hittipodcastin kuudes kausi tulee!

Toimittaja Jussi Nygren on jälleen ihmiskunnan kiehtovien ja kurjien edistysaskelien äärellä. Uusissa jaksoissa selvitetään muun muassa miksi rakentaminen meni mönkään, mikä suurvaltoja vaivaa ja milloin verotuksen historia meni pieleen?

Uudet jaksot Yle Areenassa tiistaina, 23. tammikuuta lähtien.

Toimittaja Jussi Nygren

Tuottaja Marjo Harju

Vastaava tuottaja Ville Alijoki

Vastaava toimittaja Ville Vilén

Yle 2024

Kivikauden ihmiset olivat metsien ja savannien tuhattaitureita. Ihmisen luontaiset kyvyt saivat kukoistaa eri tavalla kuin nykyajassa. Piti tuntea luonnonmateriaalit ja vuodenaikojen tuomat käänteet. Piti osata itse valmistaa luonnonantimista kaikki tarvittava tekniikka. Vapaa-aikaa oli runsaasti ja se käytettiin luovissa harrastuksissa.

Me nykyajan ihmiset taas harvoin edes ymmärrämme, miten käyttämämme tekniset laitteet toimivat. Emme joudu kohtaamaan arjessamme kovin haastavia ongelmia. Olemme syntyneet valmiiseen maailmaan. Meistä on tullut passiivisia, kapea-alaisia, toistaitoisia tunareita.

Mitä me tiedämme kivikauden ihmisen älykkyydestä? Olivatko kivikauden ihmiset meitä viisaampia? Näitä kysymyksiä pohtivat arkeologi Mikael Manninen, arkeologi Janne Soisalo, psykologian professori Markus Jokela, historianopettaja Lasse Hongisto ja toimittaja Jussi Nygren.